Aika kuuluu niin nopeasti. Eilen alkoi heinäkuu ja tuntuu kuin kesä olisi ohi, vaikka loma on vielä edessä. Päätin tänä vuonna pitää lomani vasta elo-syyskuun vaihteessa.
Lupiinivärjäyksen värinkesto tuloksista. Uutiset eivät ole kovin hyviä. Niin kuin Leena kirjoitti kommentteihini on sininen väriaine antosyanidi. Valitettavasti väri ei ole kovin valonkestävä. Tein tulitikkuaski kokeen ja auringossa olevien lankojen päät vaalenivat viikossa, vaikka aurinko ei paistanut koko ajan. Yritin ottaa pätkistä kuvan, mutta kamerani ei ole niin hyvä, että saisin langanpätkät kuvattua niinkuin haluan. Eli ei kun unisukkia tekemään tai jotain sisällä käytettävää.
Laitoin samaiseen tulitikkulaatikkoon myös narunpätkät sinipuulla värjätyistä vyyhdeistä. Olen pitänyt vyyhtejä kaapissa puolisen toista vuotta. Osa langoista on käytetty jo virkattuihin keittiön tuolien istuinaluisiin. Pätkät ovat olleet tulitikkuaskissa jo parisen viikkoa ja värit eivät ole haalistuneet. Istuinaluset ovat myös alituiseen auringossa ja käytössä ( yli 2 kk ) ja värit ovat edelleenkin hyvät. Olen iloinen tästä, sillä sinipuuta usein mollataan juuri huonon valonkestonsa tähden. Juttelin asiasta taannoin myös Tetri Designin Anna-Karoliinan kanssa. Hän kertoi värjänneensä sinipuulla puuvilla kangasta, joka on ollut aktiivisessa käytössä ( mm. useita pesuja ja valossa oloa ) reilun vuoden eikä värille ole tapahtunut mitään. Olisi kiva tietää mihin tämä sinipuun huonovalonkesto perustuu. Tietenkin jos sinipuuta vertaa esim. indigon niin niistä ei varmaan samassa lauseessa edes kannata puhua. Indigohan ei ymmärtääkseni haalistu auringossa ainoastaan se ei ole ns. hankauksen kestävä väri.
En tiedä, mutta minulla on sellainen mielikuva, että monet näistä valonkesto tiedoista perustuu ns. näihin vanhoihin värjäyskirjoihin. Onkohan näistä tehty mitään tutkimusta viime vuosina?
Olen viime aikoina värjännyt kylmävärjäyksessä krapilla sekä katekulla. Katekulla värjäsin myös kuuma värjäyksessä. Postaan niistä langoista erikseen kunhan vaan saan kuvattua.
Väripadan ääreen pääsen taas varmaan tulevana viikonloppuna.
Kehräysrintamalla kuuluu myös hyvää. Googlen kehruu-listalla on ollut paljon keskustelua karstamyllyistä. Omistan Ahsfordin karstamyllyn ja en ole oikein ollut tyytyväinen siihen, kun se ei ole mielestäni karstannut ihan niinkuin pitää. Olen lukenut ohjekirjaa ehkä hiukan orjallisesti tai jopa ymmärtänyt sitä väärin. Ohjekirjassahan ei ole kuin kuvia ilman tekstiä, joten aina ei voi tietää mitä tarkoitetaan. Kuvassa, jossa neuvotaan säätämään rumpujen suhdetta toisiinsa lukee 0 - 1mm. Ajattelin, että 1mm on sit kai turvallisin etäisyys, mutta silloin karstaus ei ole oikein kunnolla sujunut. Uskaltauduin eilen säätämään rumpujen suhdetta niin, että ne koskettavat koko ajan toisiinsa. Kokeilin karstata merinoa, silk noilia ( lyhyt silkkijäte ) ja bambukuitua sekaisin. Sekoitus onnistui paremmin kuin uskoinkaan. Seuraavaksi on tiedossa lisää sekoituksia kun kuituja on varastossa yllin kyllin. Tarvitaan vain ripaus luovaa hulluutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti