Huiveja

Pitkin syksyä on neulottu huiveja. Niitä on mukava neuloa, koska niissä on sopivasti haastetta, mutta eivät ole välttämättä niin kovin työläitä. Haaveena olisi kyllä neuloa joku iso ja aikaa vievä huivi. Suunnitteilla olisi vielä muutama huivi lisää, sillä aion tehdä joulu / syntymäpäivälahjaksi ainakin kaksi huivia.

Ensimmäinen huivi on Nancy Bushin Estonian Lace today-kirjasta Raha-huivi. Lanka on itsekehrättyä 100% mohairia. Väri on punasipulin kuorista. Huivi on hiukan pidempi kuin ohjeessa, sillä lankaa oli riittämiin.





Toinen huivi on myöskin tehty itsekehrätystä ja -värjätystä. Langan materiaali on 100% corriedalea. Huivi on aivan ihana, sillä se on pysynyt kuosissaan ja siitä tuli tarpeeksi iso, jotta saan kulmat selän taakse solmuun. Malli on löydetty ravelrystä, mutta sitä on muutettu hiukan.





Kolmas huivi oli oikea pikainen tuotos. Yleensä neulon monta työtä yhtäaikaa, enkä saa mitään nopeasti valmiiksi. Tähän vaihdoin langan rettriitissä ja kotiin kun pääsin niin kaivoin ohjeen ja aloin neulomaan. Ohje on Evelyn A. Clarkin Shetland Triangle kirjasta Wrap Style ja siihen jäin täysin koukkuun. Aion neuloa samalla ohjeella toisenkin huivin. Tällä kertaa kylläkin isomman. Lanka tässä huivissa on Kamena.

Niin ja pitihän minun neuloa Baktus. Lanka on ostettu Tampereen Lankaideasta. Se on Mirasolin Hacho, väri on olive, 100% käsinvärjätty merino. Lankaa olisi tosi ihana neuloa ja nyt sitä on jo tulossa lisää, jotta saan siitä huiviin sopivan hatun ja ehkä lapasetkin.

Kehräämistä pitkällä vedolla

Viime aikoina olen ahkerasti lukenut Judith MacKenzie McCuinin Intentional Spinner-kirjaa. Se on mielestä yksi parhaimmista viime aikoina ilmestyneistä kehräykseen liittyvistä kirjoista. Se menee hiukan pidemmälle kehräyksessä ja siinä hyvin kerrottu eri kuidut, kehruutavat, langan käsittely ja lopussa on vielä muutama projekti, johon voi soveltaa kirjassa mainittuja asioita.

Kirjassa on viime aikoina erityisesti kiinnostaneet erilaiset kehruutavat siis woolen, worsted ja semi worsted. Efektilangoille on neuvottu omat tapansa.

Olen aikaisemmin kehränyt pitkällä vedolla villa, mutta nyt vasta opin hahmoittamaan todella mitkä ovat erot lyhyen ja pitkän vedon välillä ja minkälaiset kuidut sopivat näihin. Lyhyesti ilmaistuna kamatut kuidut lyhyellä vedolla ja hyvin karstatut kuidutt pitkällä vedolla.

Lomalla aloitin karstausurakan ja tein erilaisia kuitusekoituksia. Tänään sitten otin alpakka/affeno-sekoituksen tarkoituksenani kehrätä pitkällä vedolla. No ei se niin helppoa ollutkaan. Sonatallani en ole paljon pitkävetoa tehnyt ja säätämiseen meni aikaa. Toisaalta alpakka/affeno-seos on hiukan epätasaista, joten kuitu saattaa katkeilla helposti eikä se nappaa kierrettä. Pitkän vedon ideahan on kehrätä vain toisella kädellä ja venyttää kuitua pitkälti pois päin rukista ja antaa kierteen nappaista kuidusta kiinni. Tämän jälkeen kun lankaa on tarpeeksi niin se syötetään vain rullalla ja vetäminen pois päin rukista alkaa uudestaan. Suurin ongelma tässä tekniikassa tuntuu toisinaan olevan se, että en saa tarpeeksi kierrettä aikaiseksi ja kertausvaiheessa lanka saattaa katkeilla helposti. Täytynee vain harjoitella ahkerasti niin eiköhän tämäkin suju. Mummini on kuulemma kehrännyt paljon tällä tekniikalla.

Tässä kuva tästä alpakkaaffeno-sekoituksesta ja langasta rullalla.

Saksanpähkinä värjäys

Ostin muutama vuosi sitten Tetri-Designilta 100g saksanpähkinä jauhetta. Olin jostain kumman syystä halunnut sitä kovasti säästää, mutta tänä vuonna päätin vihdoinkin kokeilla.

Jauhe oli hyvin hienojakoista ja sekoitin sen veteen vispilän avulla. Keitin lientä ensin n. tunnin, jonka jälkeen annoin liemen olla omissa oloissaan seuraavaan päivään. Silloin keitin lientä uudestaan tunnin verran ja siivilöin.

Laitoin ensimmäisenä liemeen luonnonvalkoista 100% villalankaa kaksi 50g vyyhtiä. Toinen vyyhti oli puretettu sekä alunalla että viinikivellä ja toinen vyyhti oli purettamaton. Saksanpähkinässähän on paljon tanniinia, joten sillä värjättäessä ei välttämättä tarvita erillistä puretusta lainkaan. Tein normaalin värjäyksen eli 1h keitto ja jäähdytys ja huuhtelu. Langoissa on hienoinen sävyero ja purettu lanka on hiukan tummempaa, mutta ei kovin paljon. Seuraavaan erään laitoin samaa lankaa myös puretettuna ja purettamattomana ja värjäsin samalla tavalla kuin ensimmäisenkin erän. Tällä kertaa täytyy jo hiukan käyttää mielikuvitusta jos haluaa huomata sävy eron puretetun ja purettamattoman välillä. Kolmanteen erään laitoin enää puretettuja lankoja ja teestä keitetyn liemen loput. Väri on selvästi keltaisemman ruskea kuin aikaisemmat. Syy voi olla se, että lisäsin teeliemen loput siihen, tai en enää keittänyt lankoja tuntia vaan nostin lämmön kiehumispisteen alapuolella, tai annoin lankojen olla liemessä kolme päivää.
Saksanpähkinä liemessä oli yksi jännä juttu. Liemi oli kuin vahvaa kahvin ja suklaan sekoitusta väriltään ja langat nostettaessa olivat kuin suklaa palleroita, mutta huuhdellessa väri muuttui punertavan ruskeaksi ja vaalentui huomattavasti. Liemi on vielä jäljellä ja luultavasti heitän sinne vielä yhden 50g vyyhdin ja kuumennan liemen.

Tässä kuvia langoista:


Tässä vasemmalta oikealle :

1. värjäys:
Saksanpähkinä, puretttu aluna ja viinikivi, l.valk. 100 villa
Saksanpähkinä, purettamaton, 100% l. valk. villa

2.värjäys:
Saksanpähkinä, puretttu aluna ja viinikivi, l.valk. 100 villa
Saksanpähkinä, purettamaton, 100% l. valk. villa



Tässä on kolmannen erän villat, molemmat purettu alunalla ja viinikivellä ja liemessä oli siis mukana teeliemen jämät.

Vasemman puoleinen vyyhtii 100% l. valk. villa ja oikean puoleinen vyyhti on villa vuohenkarvasekoitelankaa l.valkoista.


Lopussa on vielä kuva mun mohairvärjäyksistä. En ole ihan varma mitä mohairlankoja nämä on alkuperäisesti olleet. Joukossa on ainakin 2 Novitan Chic mohairia. Värit ovat mielestäni tosi ihania. Ydinlanka ei niinkään aina ota väriä, mutta mohairkarvat sen sijaan ottavat värin. Langasta tulee mielestäni kovin elävän näköinen.



Vyyhti on saksanpähkinä - teeliemessä ollut.

Takarivi vasemmalta oikealle:
Omenapuunkuori, aluna + viinikivi
Tee, aluna + viinikivi

Keskirivi vasemmalta oikealle:
Malvan kukat, aluna + viinikivi, ruokasoodaa lisätty liemeen keiton loppuvaiheessa
Punapuu 1 jälkiväri, aluna + viinikivi

Alin kerä on punapuuta(aluna + viinikivi ) ja viimeinen jälkiväri.

Täti Vihreä

Olen viime aikoina yrittänyt laajentaa värikarttaani, sillä olen aina rakastanut sinistä ja hyvin paljon käyttänyt myös sinistä vaatteissa. Tällä hetkellä sekä vihreä että ruskan värit ja violetti ovat hyvin in.

Siivotessani kaappeja kesälomalla löysin sinisiä asusteita, jotka päätin sitten värjätä hiukan paremman värisiksi. Sinisestähän saa vihreää keltaisen avulla ja kasvivärjäyksessä saa hyvin paljon keltaisia sävyjä aikaiseksi. Päätinpä sitten heittää yhdet sormikkaat ja baskerin väripataan ja niistä tuli oikein hauskat.

Kaapista löytyy myös muita värjäykseen joutuvia asusteita, mutta ne ovat vielä odottamassa omaa pataansa.

Alla olevassa kuvassa on myös värjättyjä vyyhtejä baskerin ja sormikkaan lisäksi. Kokeilin ensimmäisen kerran raparperia puretusaineena ja se antaa kivoja lisäsävyjä lankoihin.


Baskeri oli alkuperäisesti sinistä Smart-lankaa ja vihreä sävy on saatu värjäämällä baskeri kanervalla.

Sormikkaat olivat alkuperäisesti taivaansinistä Nalle-lankaa ja vihreä sävy on saatu värjäämällä pihlajan lehdillä.

Vyyhdit vasemmalta oikealle. Kaikki ovat 100% villaa

Morsinko + kanervan 3 jälkiväri ( aluna ja viinikivi puretus ) l.valk.

Kanerva + raparperi puretus, v. harmaa lanka

Pihlajan lehdet ( aluna ja viinikivipuretus ) v.harmaa

Kesän värjäyksiä

Värjäyskausi alkoi nelisen viikkoa sitten, juhannuksen aikoihin. Pata onkin porissut sen jälkeen ihan kiitettävän usein. Jotenkin se on aina niin ihmeellistä katsella mitä sieltä padasta milloinkin nousee.

Olin saanut viime vuonna omenapuunkuoria, oksia ja lehtiä. Osa niistä oli ollut liossa talven yli. Nyt pääsin vihdoinkin keittämään niistä liemet. Haju oli aika mahtava, mutta onneksi värjäilen ulkona. Väristä ei tullut ihan niin ihana kuin mitä olen joskus omenapuunkuorista saanut. Osa langoista oli villa / polyamidi sekoitteita ja nämä langat imaisivat hyvin voimakkaan värin. Omenapuunlehdistä ja oksista tuli enemmän keltainen kuin pelkistä omenapuunkuorista. Omenapuunlehdet olivat myös olleet liossa emalikattilassa, jonka emalin liemi oli osittaina syönyt talven aikana, ja liemeen tuli hiukan kattilasta rautaa mukaan. Opinpahan tästä, että en liota kattilassa kasveja vaan sangoissa, joten ei pääse tällaisia ikäviä kattiloiden tuhoutumisia aikaan. Hiukan harmittaa tuo kattila, mutta onneksi sain talvella kaverilta 10l teräskattilan ja se on ollut mainio korvike tuolla emalikattilalle.

Varastostahan löytyi tietenkin myös samettikukkia. Parisen vuotta sitten äitini lisäksi pari hänen naapuriaan kuivasivat minulle ison läjän samettikukkia ja niitä on sitten riittänyt parin kesän verran. Nyt kuulemma yksi näistä naapurin rouvista on jatkanut kukkien keärystä tänä vuonna, joten samettikukilla tulee värjättyä tulevaisuudessakin. Samettikukilla olen aina saanut hyvin voimakkaita värejä, tälläkin kertaa sain voimakasta oranssinrusehtavaa nallelangalle. Jälkiväristä tuli jo sitten huomattavasti keltaisempaa.

Löysin myös värjäyskätköistä epämääräisen pussin jotain puunkuorta. Keitettyäni niitä, totesin niiden olevan kanelinkuoria. Kuoret olen saanut jostain joskus, enkä ole uskaltanut käyttää niitä mausteeksi, kun en ollut ihan varma mistä on kyse. Liemen väri ei tunnin keiton jälkeen vaikuttanut lupaavalta, mutta keittettyäni sitä parin päivän päästä uudestaan se näytti paljon paremmalta. Väristä tuli kellertävä, juuri sellainen minkä voi odottaa puunkuoresta saatavan.

Värjäsin myös islanninjäkälillä ja punapuulla. Jäkälävärjäystä varten olin saanut vinkin, että vyyhdit kannattaisi huuhdella vasta sen jälkeen kun ne kuivattu. Langoista ei siltikään tullut kovin voimakkaan värisiä. Jäkälien limaa en saanut langoista kunnolla pois edes huuhtelussa, joten langoista tuli karkeat. Täytynee pestä ne ehkä vielä kerran.

Punapuuvärjäys sitä vastoin onnistui erinomaisesti. En kylläkään saanut aniliininpunaista, sillä värjäyshetkellä ei ollut käsillä mitään muutaemästä kuin ruokasoodaa. Väri muuttui aniliininpunaiseksi sen jälkeen kun olin lisännyt liemeen ruokasoodaa, mutta puolisentuntia myöhemmin oli liemi taas palautunut kellertävän punaiseksi. Langoista tuli hetkellisen emäksisyyden ansiosta hiukan kirjavia, mutta hyvin kauniin sävyisiä. Tiedän punapuun olevan värinkestoltaan niitä huonoimpia punaisen lähteitä, mutta jotenkin silti nuo värit joita siitä sain olivat hyvin kauniita. Minulla on vielä varastossa jonkin verran punapuuta ja seuraavan kerran aion kokeilla lisätä pesusoodaa liemeen ja kokeilla aniliininpunaista aikaiseksi.

Kikkailin tuon ruokasoodan kanssa myös malvan kukilla värjätessä. Malvan kukistahan tulee sangen voimakas punainen liemi. Väri ei vain tartu lankoihin kunnolla. Olin saanut neuvon, että jos tarpeeksi kauan keittää malvan kukkia niin pitäisi tulla se keltainen esille. Keitettyäni parisen tuntia lehtiä ei tätä vieläkään ollut näkyvissä. Kärsimättömänä en jaksanut enää odotella vaan laitoin liemeen pari vyyhtiä. Toinen oli käsinkehrättyä ja toinen oli joku mohairsekoite. Annoin vyyhdin olla liemessä puolisen tuntia ja lisäsin ruokasoodaa ja liemi muuttui rusehtavaksi. Langoista tuli beiget ja mohairissa oli joku säie ottanut vaalean punertavan värin. Näin

Seuraavaksi värjäsin pari purettamatonta vaalean harmaata vyyhtiä raparperin lehdillä. Väristä tuli hento beige.

Yhden värjäyspäivän pyhitin täysin indigolle. Olin aikoinani ostanut indigoa sekä Tetriltä että yhdeltä ystävältäni. Tein kyypin Annalan värjäyskurssilta saadun ohjeen mukaan. Eli ensin indigo, vesi ja pesusooda sekaisin lasipurkissa ja purkin pito lämpimässä paikassa. Sen jälkeen lämmitin veden ja lisäsin natriumditioniitin ja kyypin sinne ja annoin liemen olla rauhassa. Liemi ei oikein missään vaiheessa kunnolla muuttunut kellertävän vihreäksi. Metallinen kelmu sen sijaan tuli pintaan. Kun nostin lankoja liemestä ne muuttuivat sinisiksi välittömästi eli hapettuminen tapahtui paljon nopeammin kuin esim. morsinkovärjäyksessä. Väri oli kovin riittoisaa, sillä 500g lankaa värjäytyi sangen iloisesti kirkkaan siniseksi. Lopuilla sain sitten hyviä keltaisille langoille vihreän sävytyksen. Luultavasti parempi olisi ensi värjätä langat sinisiksi ja sen jälkeen vasta keltaisella päälle. En tiedä onko tästä mitään tarkempaa tietoa kenelläkkään.

Kätköistä löytyi myös vanhaa teetä, jonka olin jemmanut värjäystä varten. Liotin teetä yön yli ja sen jälkeen keitin reilun tunnin. Laitoin liemeen yhden purettamattoman l. valkoisen villalangan ja puretetun mohairlangan. Molemmat imaisivat punertavan ruskean värin hetkessä. Liemen vielä säilöin, koska ajattelin, että voisin sekoittaa liemen jonkun muun liemen kanssa.

Kanerva on myös joka vuotinen projekti, sillä parisen vuotta sain ison läjän kanervaa, että sitä keitellään vielä ensikin vuonna. Kanervat olivat liossa 3 viikkoa ja sen jälkeen keitin sitä 3 tuntia. Siivilöin osan liemestä ja lisäsin vettä. Dippasin vain pari v. harmaata vyyhtiä liemeen ja sain kaunista kellanvihreää väriä. Liemeen laitoin myös muutakin, mutta tästä teen ihan oman postauksen.

Alla on kuva koko setistä selityksineen:


Ylärivi vasemmalta oikealle:

Samettikukka

1. Superwash käsitelty lanka 1. jälkiväri, l. valk.
2. Superwash käsitelty lanka, l.valk.
3. Virtiain villa 1 säikeinen. Oli pataan mennessä jo värjätty vaaleankeltaiseksi
4. 100% villa 1. jälkiväri, l.valk.

Indigo, kaksi ensimmäistä vyyhtiä v. harmaa pohja. Loput vaaleankeltaisia ja liemet loput.

Punapuu

1. 100% virolainen villa, jossa vuohenkarvaa mukana, l. valk., 3 jälkiväri
2. 100% virolainen villa, jossa vuohenkarvaa mukana, l. valk. , liemessä etikkaa
3. kerät tummin kerä käsinkehrätty vaaleanharmaa villa, loput joko 100% villa tai sekoitteita.

Alarivi vasemmalta oikealle:

Islanninjäkälä, Superwash villa, l. valk. ( 2 vyyhtiä )

Malvan kukka, käsinkehrätty l. valkoinen villa

Tee, 100% villa, l. valk. purettamaton

Raparperin lehdet, 100% villa, v. harmaa

Kanerva, 100% villa, v. harmaa, dipattu liemessä max. 10 min.

Omenapuunkuoret, kaikki superwash käsiteltyjä lankoja

Omenapuunlehdet ja oksat, kaikki muut vyyhdit superwash käsiteltyjä lankoja paitsi kirjava. Kirjava on 100% Virtain Villaa ja oli liemeen mennessään jo vaaleankeltainen.

Tässä vielä tämmöinen yhteisläjä osasta langoista. Tässä näkyy mukana myös noita mohairsekoitteita:

Lähettäjä Colourful Fibres

Peitot

Aika kuluu nopeaan. Sain vihdoinkin aikaiseksi tulla bloggaamaan.

Tein nämä peitot jo toukokuun alussa Tapiolan kudonta-asemalla. Peitot ovat ensimmäiset varsinaiset itsetehdyt kudonnaiset. Olen pari maton räyskälettä tehnyt parisen vuotta sitten, mutta niitä ei tässä lasketa, koska ne tehtiin valmiisiin puihin.

Toinen peitto on palttinaa ja toinen on toimikasta. Olen rakentanut loimen ihan alusta lähtien itse. Lointa tehtiin kokonaisuudessaan 5,5m ja kaikki käytettiin kerralla loppuun. Lanka on lankatalo Nordiasta. Langassa ei ollut varsinaista vyötettä, mutta pussin kyljessä luki Vottegarn 100% villaa ja väri on harmaa. Lanka on ihan tuntuista ja tuoksuu vielä lampaalle.



Kuteena käytin kasveilla värjäämiäni lankoja. En valitettavasti enää muista edes mikä lanka on milläkin värjätty.



In English:

My first handwoven blankets. The Warp is 100% wool ( grey ). I have dyed the weft yarns by myself with plants.

Uusia lankoja

On sitä tullut myös hiukan kehrättyä. Täytynee myöntää, mita rankempaa duunissa, sitä ihanampaa on tehdä käsitöitä.
Antaa kuvien kertoa puolestaan


Kuitukimara: langassa on kaikenlaisia tähteitä mm. merinoa, tenceliä, bambua, suomenlammasta, silkkiä... itsevärjättyä, värjääätöntä sekä jo kaupasta värjättynä ostettua.


Vasemmalta oikealla:
1) 100% corriedale, itsevärjätty. Värjäämätön kuitu löytyy täältä.
2) Merino-, bambu- ja raakasilkkisekoite.
3) Romney ja joku värjätty topsi sekoite.
4) Suomenlammas, kokeilu Jumboflyerilla.


100% Merino