Minimalistinen villatakki

Ehdin välillä tännekin hiukan kirjoitella. Olen saanut nimittäin jotain valmista ja josta pidän hirmuisesti. Esittelen siis Interweave Knits Fall 2007 mallin Minimalist Cardigan. Kun kyseinen lehti tipahti postiluukusta tuntui, että siinä on vaikka mitä toteuttamisen arvoista. Minimalistinen villatakki ei kylläkään ollut suosikkien kärkipäässä... Satuin vain saamaan inspiraation neulomiseen kun langat olivat jo valmiina kotona. Aloitin myös neuleen "Placed Cable Aran", mutta se on vielä kesken...
Tässä vielä kuva siitä.

Uusia värjäyskirjoja

Uskaltaudun vain pienen pintalukaisun perusteella hiukan arvioida uusia kirjahankintojani. Molemmat ovat uusia kirjoja saksankielinen viime vuonna painettu ja englanninkielinen tänä vuonna.

Saksankielisen on kirjoittanut Dorothea Fischer. Nimestä pääsee klikkaamalla hänen omille sivuilleen. Sain kirjasta tiedon viime vuonna eräältä saksankieliseltä kehruulistalta, jota en enää seuraa. Kirjan nimi on suomeksi "Kasvivärjäystä villalle ja silkille ilman myrkkyjä". Kirja on mielestäni tehty saksalaisella järjestelmällisyydellä ja kirjasta löytyy kaikki mitä värjäyksessä voi tarvita. Käydään kaikki vaiheet selkein kuvin läpi. Näytetään jopa kuinka vyyhdit sidotaan tai sideharsopussi, jossa väriaineet on yms. Värjäystuloksista otetut kuvat ovat kauniita. Puretusaineiden määrät ovat korkeita, vaikka alunaa päasiassa vain käytetään, jopa 20% alunaa langan painosta. Muut puretusaineet ja lisäaineet, jotka kirjassa on mainittu ovat: alkoholi, rautavihtrilli, viinihappo (?), potaska (?), salmiakki (?), pesusooda, viinikivi ja etikka. ?:llä olen ilmaissut sen, että aineiden myrkyttömyys hiukan arveluttaa.
Kirjassa on myös indigovärjäyksestä ja natriumditioniitin kanssa ei leikitä vaan virtsan tai hiivan. Tuota virtsaa en ymmärrä. En oikein pidä hygieenisenä sen kanssa läträystä.
Mielestäni kirjassa on liuta lauta mielenkiintoisia reseptejä ja erilaisia kasveja on käytetty paljon ja kasvit on vielä erikseen esitelty omassa osiossaan. Kaikista ei vain ole kuvia. Myös se mikä on positiivista niin värjättävistä kuiduista on oma esittelynsä. On eri eläinten karvat esitelty ja myös silkki omana osionaan.

Voisin suositella kirjaa kaikille värjäreille. Kieli vaan saattaa olla hiukan ongelmallisempi kuin yleensä. En itsekään osaa hyvin saksaa, mutta sanakirjan kanssa olen tähän mennessä hyvin pärjännyt ja ns. alansanaston oppii aika nopeasti.

Seuraavaksi tänään postissa tullut Jenny Deanin Colours From Nature. Löysin kirjan ihan sattumalta kun yritin etsiä saman kirjailijan jo loppuunmyytyä Wild Colours-kirjaa. Wild Colours-kirja on luultavasti yksi parhaimmista perusteoksista, joka käsittelee kasvivärjäystä.
Siis asiaan eli tähän uuteen kirjaan. Kirja on selkeä ja siinä ei ole juuri valokuvia, mutta ei se tunnu haittaavaan. Samat värilaatikot löytyvät tästäkin kirjasta kuten edeltäjästään Wild Colourista. Aluksi kerrotaan värjäyksen perusteet. Puretteista on omat osiot. Tässä kirjassa on myös kupari ja oksaalihappo esitelty ja myös selluloosakuidut. Löysin kirjasta alunan kohdalta aika mielenkiintoisen jutun. Alunoita on erilaisia ja eri alunoita käytetään villan kuin proteiinikuitujen puretuksessa. Villan yhteydessä puhutaan aluminium sulphatesta / aluminium potassium sulphatesta kun taas selluloosakuitujen yhteydessä puhutaan aluminium acetatesta. En ole mikään kemiaexpertti ja en oikeasti tiedä mitä eroja aineilla on. Selluloosakuidut kylläkin puretetaan myös tanniinissa. Veden ja värjäysliemien pH:hon on kiinnitetty paljon merkitystä. Värjäysohjeet on lajiteltu värein ja myös harmaa ja musta on otettu mukaan. Löysin yhden aika mielenkiintoisen kohdan violetin kohdalta. Krapin avulla kuulemma saisi myös violettia jos käyttää krappia 50 %- 75% langan painosta ja pitää lientä alle kiehumispisteessä noin kolme varttia ja poistaa langan ja lisää pesusoodaa, jotta liemi on lilaa ja lisää sen jälkeen langan sinne takaisin ja jättää jäähtymään ja huuhtelu tapahtuu myöhemmin kun siltä tuntuu. Tämän voi tehdä joko purettamattomalle tai puretetulle langalle.
Kirjaa en ole siis lukenut kuin sieltä täältä, mutta vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta ja on taattua Jenny Deania.
Niin ja tulossa olisi vielä Karen Casselmannin kirjat: The Craft of the Dyer ja Lichen Dyes. Tämän jälkeen alkaa kiva kirjasto olla kasassa...


In English:

NEW DYEING BOOKS

I have bought Dorothea Fischer's dyeing book. It's very good. The writer tells everything about mordants, dye plants, equipments and fibers.

She uses very large amounts of mordants in some recipes e.g. 20% alum of the weight of the yarn / fiber. I use only 10%. I have understood that it's not known how much the fiber / yarn absorbs the mordant.

In the book the indigo dyeing is taught with urine. I don't understand it because I don't think it's very hygienic dyeing with urine.

I recommed this book to every dyer who knows German.

I also bought Jenny Dean's book Colours from Nature. I tried to find the Wild Colour-book but it's sold out.

There isn't any photos in the book. Plants are introduced colour by colour. The book's selection of mordants is more varied than mine. I mean that I haven't used copper or iron at all. There are instructions on how to do alum-, copper- and ironwater.

The book is very good and interesting to read.

Viimeaikaisia värjäyksiä

Olen heinäkuun aikana värjäillyt erilaisilla kasveilla.
Ensimmäiseksi voisi aloittaa morsinko värjäyksistä. Värjäsimme kimpassa ja emme saaneet edes kaikkea ainetta vielä käytetyksi. Ostimme valmiin liemen n. nimittäin upeita lankoja. Mielenkiintoisin on kuvassa oleva vaaleanlilavyyhti. Se tuli ihan viimeisestä jälkiväristä. Edes keltaiset eivät taittuneet enää vihreäksi tässä liemessä vaan tulivat jännän okran värisiksi. Tuo lila on suorastaan ihana. Toivottavasti saan tuota vielä lisää yhden vyyhdin sillä liemeä jäi muutama litra ja aion värjäillä sillä kunhan ehdin tänä syksynä.



Seuraavassa kuvassa on myös yhteisvärjäyksen tuloksia. Kolme vasemman puoleista vyyhtiä on omenapuunkuorista ja kolme oikeanpuolista on sipulinkuorista. Nuo sipulinkuoriliemessä olleet vyyhdit olivat ensin käpyliemessä, mutta eivät saaneet muuta kuin ikävän harmaan sävyn niin päätimme laittaa ne suoraan sipulinkuori liemeen.
Tästä käpyliemestä aionkin kertoa hiukan enemmän, sillä joku saattaa tietääkin miksi liemi ei antanut väriä. Joukossa oli sekä männyn-, että kuusen käpyjä. Kävyt olivat lionneet koko kesän rautapadassa ja muuttuneet mustiksi. Käpyliemi oli keitetty edellisenä päivänä ja oli väriltään mustanlilaa. Teimme samanaikaispuretuksen ja kun langat nostettiin liemestä ja jäähdytyksen jälkeen huuhdeltiin, olivat ne vaaleanharmaat. En keksi pätevää syytä miksi väri ei tarttunut voimakkaammin lankoihin. Syynä saattaa olla samanaikaispuretus tai rautapadassa liottaminen. Voin vain arvuutella huono värjäystulosta...


Lisää mielenkiintoisia tuloksia. Alkukesästä olin Annalassa värjäilemässä kasvivärjäreiden tapahtumassa. Siellä värjättiin punakäenkaalilla ja väriksi saatiin ihanan hailu vedenvihreä. Olin kuullut myös huhuja, että käenkaalista voisi saada sinistä... Keitimme noin muovisäkillisen tuoreita punakäenkaaleja ja liemen väriksi tuli kaunis purppuranpunainen. Annalassa oli pantu väriliemeen 20% alunaa langan painosta eli tupla määrä puretetta kuin normaalisti ja noudatimme tätä samaa kaavaa. Annoimme noin tunnin lankojen lellua liemessä alle kiehumispisteen ja sen jälkeen jätimme langat liemeen. Annoimme olla niiden siellä n. kolme päivää. Huuhdeltuamme langat tuli niistä kauniin savunsiniset. Tulos on voimakkaampi ja sinisempi kuin alla olevassa kuvassa. Päätimme alkaa kikkailemaan jälkiliemen pH:lla. Jaoimme liemen kahtia ja lisäsimme toiseen ruokasoodaa ruokalusikallisen. Liemi muuttui kauniin petroolinväriseksi. Upotimme molempiin liemeen vielä villaa. En päässyt villoja huuhtelemaan kuin vasta kahden viikon päästä ja se liemi johon ei oltu laitettu ruokasoodaa oli muuttunut hapen ansiosta punaisesta vihreäksi. Väri oli tosi kaunis, sellainen tumma smaragdinvihreä. Huuhdeltuani molemmat villaerät oli tulos molemmista liemistä samanlainen eli hyvin haalean vedenvihreä melko huomaamaton väri. Yritin oikein tarkasti vertailla villoja eri liemistä, mutta en juurikaan huomannut värieroja. Voi olla, että upotan villat johonkin uuteen liemeen, sillä sitten saattaa tulla jänniä yllätyksiä. Toisaalta pieni määrä tuon väristä villaa saattaisi olla mukava efekti jonkin muun värin kanssa.
Tässä vielä kuva punakäenkaalivärjäyksestä.


P.S. Alkuperäisessä liemessä oli yhteensä 150g lankaa...

Vuoden 2007 värjäyskausi on alkanut täällä!

Pääsin vasta viime viikonloppuna värjäämään ensimmäisen kerran kunnolla tänä kesänä. Juhannuksena olin ehtinyt laittaa likoamaan sipunlinkuoria, samettikukkia, lehmuksen kuoria ja kuusen käpyjä. Tajusin vasta sipulinkuorien veteen laiton jälkeen, että kaasu onkin kaasupullosta loppu. Viime viikolla sain sitten kaasupullon vaihdettua...

Tässä on kuva värjäyspaikastani.

Lauantaina kun pääsin värjäyksen pariin niin sipulinkuorien päällä oli homekerros, joka oli helppo kuoria pois. Nyt tulee hauska juttu! Otin seuraavaksi kannen pois samettiruusujen päältä ja mieheni, joka oli vieressäni uteliaana päästi hörönaurun. Muutaman siemen oli itänyt ja sirkkalehdet puskivat liemestä. Tässä on kuva siitä. Enpä olisi tätäkään uskonut että värjäysliemet itävät... Alla kuva näistä pikkutaimista... Ei ole kovin herkullisen näköistä muuten ja hajukin oli melko "fresh".

Tässä on sitten värjäystulokset. Molemmat villaerät oli värjätty sananjalalla ja väri oli hyvin haaleankeltainen. Pikkuvyyhdit laitoin jälkiliemeen ja lämmitin liemen ja jätin langat muutamaksi vuorokaudeksi sinne likoamaan. Väreistä ei kuitenkaan tullut kovin voimakkaita...

Lisää värjäystä on tulossa viikonloppuna. Huomenna vien värjäyskeittiöni äitini pihalle ja aion keittää puna-apila liemen. Laitoin ne eilen likoamaan sankoon ja toivon saavani jotain kaunista keltaista, jonka värjään vielä morsingolla päälle. Haaveena olisi saada ihania vihreitä sävyjä... Sunnuntaina olisi aikomus värjätä myös punaisella käenkaalilla ja pujolla. Odotan suorastaan innolla, että pääsen taas patojen ja kattiloiden ääreen.

Tilasin Amazonilta saksankielisen kasvivärjäyskirjan. Se on ilmestynyt viime vuonna ja siinä mahtaa olla mielenkiintoisia juttuja. Voikun se odottaisi minua kun pääsen tänään kotiin...

Kehräyksen uusia tuulia

Viime aikoina olen taas kehräillyt enemmän ja tehnyt myös hiukan uusia kuituhankintoja.
Innostuin tilaamaan pienen paketin Scottish Fibresilta. Palvelu oli kerrassaan nopeata. Tilasin tencel topseja, silk noilia eli jätesilkkiä, silkkineliöitä eli mawata hankiesejä ja bambukuitua. Silkit ovat minulle ihan uusi asia, sillä en ole juuri silkkiä kehräillyt.
Silkkineliöt on tehty suoraan silkkiäistoukan kotelosta pingottamalla. Tarkempaa tietoa työvaiheista ei ole. Kuulemma tuon pingoituksen voisi tehdä itsekin... Ehkä tutustun tähän sitten kun kehruussa ei ole enää mitään uusia haasteita. Tähän menee varmasti kauan aikaa.
Bambua en ole vielä oikein kunnolla päässyt kehräämään. Värjäilin sitä talvella synteettisillä väreillä, mutta kehruuvaiheeseen en ole vielä päässyt. Aikomuksena olisi kirkkaasti värjätyt bambukuidut sekoittaa hiukan villaan ja sen jälkeen vasta kehrätä. Toisaalta nehän voisi sekoittaa esim. pellavan kanssa yhteen. Mitäköhän tästä tulisi? Täytynee varmaan kokeilla.
Tencel topsit aion sekoittaa valkoiseen villaan ja sen jälkeen värjätä villan synteettisillä väreillä. Tencel kuulemma ottaa väriä eri tavalla kuin villa ja se antaa varmaan kivan efektin lankaan.
Jätesilkin luultavasti sekoitan myös villaan, mutta en ole varma värjäänkö sitä vai en. Haluaisin hiukan jonkinlaista efektilankaa tehdä tuosta sekoituksesta.

Kuituhankinnat eivät itseasiassa tähän jääneet...
Eräs meidän kehruuporukasta vierailee vuosittain Sveitsissä ja tilasin hänen kauttaan Spelsau- ja Blueface Leicester lampaiden villaa. Spelsau on pesemätöntä ja tosi pahan hajuista. Blueface on valmiina topsina. Satsin mukana tuli myös puuvillasilkkitopsia. Sekoitussuhde on 70% puuvillaa ja 30% silkkiä. Kuitu on tosi pehmeää ja tuntuisi kuin se olisi pelkkää silkkiä. Tarkempia suunnitelmia kuitujen suhteen ei vielä ole, mutta luultavasti osittain värjään ne ennenkuin kehrään. Ajatuksena olisi värjätä Blueface Leicester Lynne Vogelin tapaan kirjavaksi. Puuvillasilkin ajattelin kylmävärjätä Emotuotannon nestemäisillä väreillä.

Mainitsin alussa, että olen ehtinyt kehräämään enkä vain tuhlaamaan rahojani uusiin kuituihin. Olin jo keväällä päättänyt, että tänä kesänä kehrään pellavani pois. Roskaavat sen verran, että en viitsi tehdä sitä sisällä. Innostuinkin kehräämään pellavaa edellisessä kehruutapaamisessamme ja siitä sitten jatkoin projektiani. Olen tähän asti saanut jo kaksi vyyhtiä kehrättyä. Langat ovat melko ohuita toisessa vyyhdissä on n. 80g ja 480m lankaa ja toisessa on 110g ja 530m lankaa. Tarkoituksena olisi värjätä ne sinipuulla ja pyytää äitiä virkkaamaan niistä meidän yöpöydille pitsiliinat.
Pellavaa olisi vielä jäljellä varmaan 500g. En aio niitä kaikkia kehrätä pelkkänä pellavana. Ajattelin osan karstata kasviväreillä värjätyn villan kanssa ja myös kokeilla aikaisemmin mainitsemaani bambupellavasekoitetta. Voi olla, että keksin vielä jotain muutakin.

Kuitusekoituksia

Olen ehtinyt kokeilemaan tässä kevään aikana myös kuitusekoituksia.
Ostin Juulilta merinoa, maissikuitua ja sarisilkin jämiä. Aikani pähkäiltyä päätin karstailla ne yhteen niin, että kuidut eivät pääse sekoittumaan kunnolla.
Tässä kuva karstatuista lepereistä.
Kehräsin ne rukilla ohueksi langaksi. Kehruuvaiheessa en vielä ollut varma miten langan kertaan. Olin kerran löytänyt läheisestä kierrätyskeksuksesta outoa nypyläistä sinistä lankaa ja sain päähäni kerrata sen yhteen tämän maissi-merino-sarisilkkilangan kanssa. Tämännäköistä siitä tuli.
Lanka ei ole yhtään hulumman näköistä. Kehruuvaiheessa huomasin, että maissi ja merino olisi ehkä pitänyt paremmin karstata yhteen. Maissi on jäykkä ja kiiltävä kuitu kun taas merino on taipuisampi. Merino tarvitsi vähemmän kierrettä pysyäkseen koossa ja maissi taas paljon enemmän. Tämä kierteen määrän vaihtelu aiheutti hiukan hankaluuksia kehruussa. Kehräsinkin pääasiassa langan maissin vaatimusten mukaan.

Ronaldsay lampaanvilla

Tilasin mm. Ronaldsayn lampaan villaa Scottish Fibresista viime elokuussa. Nyt kevään aikana olen saanut ne kehrättyä langaksi. Aikomus olisi tehdä niistä kirjoneulelapaset tai ehkä pikemminkin jonkinlaiset raitalapaset.
Ronaldsayn lammas asuu samannimisellä saarella Skotlannin pohjoisosassa. Rotua ei kasvateta tiettävästi muualla. Erikoista lampaassa on se, että se elää suurimman osan vuodesta syömällä rannoilta merilevää. Sanotaankin tämän merilevän aiheuttavan, että villa on erittäin hyvälaatuista. Kyseinen rotu esiteltiin Spin Offin numerossa kesä 2006.
Villaa oli suorastaan miellyttävä kehrätä. Se on jotenkin uskomattoman pehmeää. Kuidun tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä on pienen pieniä palleroita ja hiukan pidempiä karvoja joukossa. Kummatkaan eivät vaikeuta kehräystä. Langasta tulee hiukan tweedimäistä.
Alla on kuva villakeristä ja valmiista lankavyyhdeistä.