Albert

Nyt on sitten aika hehkuttaa tätä uutta perheenjäsentä eli rukkia. Pirkko tuossa edellisen postauksen kommenteissa hiukan ihmetteli vaisua uutisen julkistamista, mutta se olikin vain alkusoittoa...

Meillä tuli Uudesta- Seelannista Ranskan kautta Majacraftin Suzie Alpaca n. kaksi viikkoa sitten. Pyysin rukkiin vihreän pyörän, sillä musta pyörä oli mielestäni liian synkkä. Tilasin myös nopeamman kehrän ja vyyhdintekijän (wheel skeiner)mukaan. Vyyhdin tekijä ei ole vielä saapunut, mutta pitäisi tulla jälkitoimituksena lähiaikoina.





Kovin paljon en ole rukilla jaksanut kehrätä vielä, koska selkähartiaseutuni päätti aloittaa taas kenkkuilun ja kehrääminen ei silloin onnistu kovin hyvin. Onneksi vaiva on jo poistumaan päin ja olen taas jaksanut kehräillä.

Rukki sai nimekseen Albert. En oikein tiedä mistä tuon keksin, mutta eräänä aamuna ennenkuin rukki oli edes kotiutunut sain päähäni, että rukille annetaan nimeksi Albert. Aikaisempia rukkeja ei olekaan nimennyt Sonata oli vain Sonata ja sitä edellinen pystyrukkia nimitin pikku baijerilaiseksi, alkuperänsä tähden.

Täytyy rehellisesti myöntää, että Albert on aivan ihana. :D Kehrääminen on vieläkin vasta tutustumista, sillä haen vieläkin jarrunkireyttä ja sopivaa kehruutuolia yms. Sohvalla on ollut tähän kaikkein mukavin kehrätä, sillä siinä saan jalat sopivassa kulmassa polkimille ja polkeminen on kevyttä. Yksi rullista ainakin vähän kolisee, mutta muuten rukki vain hienosti suhisee. Suhina johtuu jarrunarusta. Sen voisi vaihtaa johonkin pellavanaruun tms. niin silloin saattaisi ääni olla vieläkin hiljaisempi.

Ohutta lankaa rukilla saa tosi helposti. Kokeilin tietenkin heti kehrätä tenceliä, sillä sitä on kertynyt varastoon ihan liian kanssa. Tencel on kuin silkkiä, mutta lyhyempää, mikä teke kehruusta haasteellista. Tarpeeksi kovalla vauhdilla sain aikaa tosi ohutta lankaa. Tencelin olennaisin vika on se, että kertausvaiheessa valmiista langasta tulee helposti löyhäkierteistä. Merinoakin kokeilin, mutta jostain kumman syystä en tykkää merinon kehräämisestä kovinkaan paljon. Nyt sain kyllä helpommin kierrettä ja ohutta aikaiseksi kuin aikaisemmin, mutta en nauttinut puuhasta. Merinosilkin kehrääminen puolestaan on aivan ihanaa. Seuraavaksi pitäisi kokeilla puuvillaa, pelkkää silkkiä ja kaikkia muita ihanuuksia mitä tuolta kaapista löytyy.



Yllä olevassa kuvassa on merinosilkkiä. Kuitu on tullut Tinan kuituklubin kautta keväällä ja väri on Kuningaskalastaja.



Merinoa, kuitu on Wollinchenilta ja väri on EnglishGarden.



Tässä on toinen säie corriedalea ja toinen tenceliä. Corriedale on tullut myös Tinan kuituklubin kautta keväällä ja väri oli kyyhkynen.

Albertista löytyy myös huonoja puolia. En ole tyytyväinen langanjohdattimeen (=lyhdyn koukku), sillä en saa rullaa täytettyä ihan loppuun asti. Jotkut ovat taivuttaneet "korvat" auki tai kääntäneet johdattimen toisin päin, mutta silloin se nappaa jarrunyöriin ja se ei ole minusta kovin hyvä juttu. Minulle on tulossa postissa kaksi langanjohdatinta lisää, joten aion jossain vaiheessa kokeilla yhden taivuttamista. Teräs vain voi katketa ja silloin johdattimella ei tee enää mitään.

Tässä vieä tarkempi kuva langanohjaimesta.

Kehräämistä pitkällä vedolla

Viime aikoina olen ahkerasti lukenut Judith MacKenzie McCuinin Intentional Spinner-kirjaa. Se on mielestä yksi parhaimmista viime aikoina ilmestyneistä kehräykseen liittyvistä kirjoista. Se menee hiukan pidemmälle kehräyksessä ja siinä hyvin kerrottu eri kuidut, kehruutavat, langan käsittely ja lopussa on vielä muutama projekti, johon voi soveltaa kirjassa mainittuja asioita.

Kirjassa on viime aikoina erityisesti kiinnostaneet erilaiset kehruutavat siis woolen, worsted ja semi worsted. Efektilangoille on neuvottu omat tapansa.

Olen aikaisemmin kehränyt pitkällä vedolla villa, mutta nyt vasta opin hahmoittamaan todella mitkä ovat erot lyhyen ja pitkän vedon välillä ja minkälaiset kuidut sopivat näihin. Lyhyesti ilmaistuna kamatut kuidut lyhyellä vedolla ja hyvin karstatut kuidutt pitkällä vedolla.

Lomalla aloitin karstausurakan ja tein erilaisia kuitusekoituksia. Tänään sitten otin alpakka/affeno-sekoituksen tarkoituksenani kehrätä pitkällä vedolla. No ei se niin helppoa ollutkaan. Sonatallani en ole paljon pitkävetoa tehnyt ja säätämiseen meni aikaa. Toisaalta alpakka/affeno-seos on hiukan epätasaista, joten kuitu saattaa katkeilla helposti eikä se nappaa kierrettä. Pitkän vedon ideahan on kehrätä vain toisella kädellä ja venyttää kuitua pitkälti pois päin rukista ja antaa kierteen nappaista kuidusta kiinni. Tämän jälkeen kun lankaa on tarpeeksi niin se syötetään vain rullalla ja vetäminen pois päin rukista alkaa uudestaan. Suurin ongelma tässä tekniikassa tuntuu toisinaan olevan se, että en saa tarpeeksi kierrettä aikaiseksi ja kertausvaiheessa lanka saattaa katkeilla helposti. Täytynee vain harjoitella ahkerasti niin eiköhän tämäkin suju. Mummini on kuulemma kehrännyt paljon tällä tekniikalla.

Tässä kuva tästä alpakkaaffeno-sekoituksesta ja langasta rullalla.

Uuden vuoden lupauksia

Loppuvuosi meni vauhdilla lähes tulkoon ilman elämää täällä blogissa. En kyllä saanut neulottuakaan enkä kehrättyäkkään mitään ihmeellistä syksyn aikana. Joululahjoja tein jonkin verran ja niistä tulee yhdet lapaset esittelyyn lähiaikoina. Ohje oli omani ja ihastuin niihin sen verran, että hiukan harmittaa kun ne meni lahjaksi.

Niin yksi asia joka on mainitsemisen arvoinen on Ullaan kirjottamani kehruuartikkeli. Jatkoa sille on luvassa, mutta en ole ihan varma onko jo seuraavassa vai ei.

Tälle vuodelle olen tehnyt muutaman lupauksen liittyen käsitöihin:
- lanka-, villa- ja kangasvarastojen kuluttaminen
- blogini päivittäminen edes kerran kuussa

Valonkestoista ja muuta pohdintaa

Aika kuuluu niin nopeasti. Eilen alkoi heinäkuu ja tuntuu kuin kesä olisi ohi, vaikka loma on vielä edessä. Päätin tänä vuonna pitää lomani vasta elo-syyskuun vaihteessa.

Lupiinivärjäyksen värinkesto tuloksista. Uutiset eivät ole kovin hyviä. Niin kuin Leena kirjoitti kommentteihini on sininen väriaine antosyanidi. Valitettavasti väri ei ole kovin valonkestävä. Tein tulitikkuaski kokeen ja auringossa olevien lankojen päät vaalenivat viikossa, vaikka aurinko ei paistanut koko ajan. Yritin ottaa pätkistä kuvan, mutta kamerani ei ole niin hyvä, että saisin langanpätkät kuvattua niinkuin haluan. Eli ei kun unisukkia tekemään tai jotain sisällä käytettävää.

Laitoin samaiseen tulitikkulaatikkoon myös narunpätkät sinipuulla värjätyistä vyyhdeistä. Olen pitänyt vyyhtejä kaapissa puolisen toista vuotta. Osa langoista on käytetty jo virkattuihin keittiön tuolien istuinaluisiin. Pätkät ovat olleet tulitikkuaskissa jo parisen viikkoa ja värit eivät ole haalistuneet. Istuinaluset ovat myös alituiseen auringossa ja käytössä ( yli 2 kk ) ja värit ovat edelleenkin hyvät. Olen iloinen tästä, sillä sinipuuta usein mollataan juuri huonon valonkestonsa tähden. Juttelin asiasta taannoin myös Tetri Designin Anna-Karoliinan kanssa. Hän kertoi värjänneensä sinipuulla puuvilla kangasta, joka on ollut aktiivisessa käytössä ( mm. useita pesuja ja valossa oloa ) reilun vuoden eikä värille ole tapahtunut mitään. Olisi kiva tietää mihin tämä sinipuun huonovalonkesto perustuu. Tietenkin jos sinipuuta vertaa esim. indigon niin niistä ei varmaan samassa lauseessa edes kannata puhua. Indigohan ei ymmärtääkseni haalistu auringossa ainoastaan se ei ole ns. hankauksen kestävä väri.

En tiedä, mutta minulla on sellainen mielikuva, että monet näistä valonkesto tiedoista perustuu ns. näihin vanhoihin värjäyskirjoihin. Onkohan näistä tehty mitään tutkimusta viime vuosina?

Olen viime aikoina värjännyt kylmävärjäyksessä krapilla sekä katekulla. Katekulla värjäsin myös kuuma värjäyksessä. Postaan niistä langoista erikseen kunhan vaan saan kuvattua.

Väripadan ääreen pääsen taas varmaan tulevana viikonloppuna.

Kehräysrintamalla kuuluu myös hyvää. Googlen kehruu-listalla on ollut paljon keskustelua karstamyllyistä. Omistan Ahsfordin karstamyllyn ja en ole oikein ollut tyytyväinen siihen, kun se ei ole mielestäni karstannut ihan niinkuin pitää. Olen lukenut ohjekirjaa ehkä hiukan orjallisesti tai jopa ymmärtänyt sitä väärin. Ohjekirjassahan ei ole kuin kuvia ilman tekstiä, joten aina ei voi tietää mitä tarkoitetaan. Kuvassa, jossa neuvotaan säätämään rumpujen suhdetta toisiinsa lukee 0 - 1mm. Ajattelin, että 1mm on sit kai turvallisin etäisyys, mutta silloin karstaus ei ole oikein kunnolla sujunut. Uskaltauduin eilen säätämään rumpujen suhdetta niin, että ne koskettavat koko ajan toisiinsa. Kokeilin karstata merinoa, silk noilia ( lyhyt silkkijäte ) ja bambukuitua sekaisin. Sekoitus onnistui paremmin kuin uskoinkaan. Seuraavaksi on tiedossa lisää sekoituksia kun kuituja on varastossa yllin kyllin. Tarvitaan vain ripaus luovaa hulluutta...

Villoja ja Värejä

Sain yllä olevat kuidut Pialta kun opetin hänelle kehräämistä rukilla. Kuitujen alkuperä on Villa Laurila. Pähkäilimme yhdessä, että onkohan ne suomenlampaan villaa vain minkä lampaan villaa. Olin pitkään sitä mieltä, että suomenlampaasta ei ole kyse. Kysyin asiaa lopulta Aulimaijalta ja sain vahvistuksen epäilyilleni. Hän ei tiennyt minkä rotuisen lampaan villasta on kyse. Luultavasti kyseessä on joku sekoitus. Hän kertoi samassa viestisä yhden iloisen uutisen. Häne hkä aikoo ruskeaa suomenlampaan villasta tehdä kammattua topsia. Kainuun harmasta saa jo häneltä topsina.

Värjäsin kuidun kattilassa etikkavedessä Ashfordin villaväreillä. Värjääminen oli tosi nopeaa ja helppoa. Laitoin kattilaan noin 1/3 osaa vettä ( 5l kattila ) eli niin paljon, että villa peittyi. Kaadoin veteen lorauksen etikkaa, jotta sain pH:n alas. Sen jälkeen laitoin märän villan sinne, jonka jälkeen nostin lämpötilan liedellä noin 85 asteeseen. Sillä aikaa kun lämpötila nousi sekoitin jokaisen värin erikseen veteen pienessä Bona-purkissa ja lämpötilan nousun jälkeen lisäsin värit yksi kerrallaan 20 ml lääkeruiskun avulla. Noin 2 ruiskullista/väri/kerta. Aloitin sivuilta ja etenin keskelle. Näin sain jonkinlaisen raitaefektin.

Kehräsin langan Sonatallani ja kertasin sen navajotekniikalla. Näin sain langasta kestävämpää. Aikomuksena olisi neuloa sukat.

Alla on kuva toisesta värjäyserästä. Nyt kyseessä on Corriedalen villa. Väreinä on käytetty Dylonin kuumanappeja, Tein värjäyksen samalla lailla kuin yllä Ashfordin villaväreillä. Näistä olen kehrännyt vasta pienen osan yläpainoisella Louetin värttinällä. Loput taidan kehrätä rukilla.

In English:

New dyeings

I dyed the blue wool with Ahsford's wooldyes. I used the Lynne Vogel's method for hotdyeing. It was very easy. I spun it with my Sonata and plyed it with Navajo technique.

The green wool is dyed with Dylon hotdyes. I used them the same way as I used the Ashford dyes. I have spun a small amount of the wool with my high-whorl Louet spindle. I will spin the rest with my spinningwheel.

Värttinöitä

Viime aikoina olen innostunut taas värttinällä kehräämään. En oikein ole varma mistä innostukseni heräsi. Ehkä pk-seudun ensimmäisellä kehruutapaamisella helmikuussa oli jotain osuutta asiaan.

Ensin tilasin Spindolynin Ruotsista www.spinspiration.se . En ollut aikaisemmin kehrännyt tuetulla värttinällä ja lukemieni kokemusten perustella mielipiteet Spindolynistä olivat hiukan ristiriitaiset. Monet pitivät, sillä kehräämistä vaikeana. Kokeiltuani kehräämistä sillä en kokenut mitenkään vaikeana sillä kehräämistä. Pari asiaa vain tarvitsevat harjoitusta. Langan kierrittäminen karan ympärille ja kuinka pyöräyttää värttinä vauhtiin kehrästä eikä karasta. Karassa on ehkä hiukan nikkeliä, sillä pidemmän päälle sormia alkaa kihelmöimään. Spindolynin myötä aion kokeilla myös muita tuettuja värttinöitä. Esim. tahklia. Itseasiassa Spindolyn on melkein samanlainen kuin Tahkli erona on pääasiassa se, että Spindolynilla on oma alustansa ja Tahkli tulee tukea joko polveen tai lattiaan.

Värttinä innostukseni ei loppunut Spindolyniin. Olen jo pitkään suunnittelut tekeväni värttinöitä enemmänkin. Ainoa ongelma on ollut, että sorvi on ollut rikki. No se on edelleenkin rikki, mutta keksin muita ratkaisuja kun kiersin eri askarteluliikkeet läpi Helsingissä. Sain loppujen lopuksi muutaman sangen toimivan yläpainoisen värttinän. Esittelin näitä koevedoksia muutamalle kehräävälle ystävälle ja he olivat innostuivat. Halusivat jopa ostaa niitä. Olenkin tässä niitä kehitellyt hiukan lisää ja kohta aukeaa blogi, joka on pyhitetty vain värttinöille.

In English:

Spindles

I found this Spindolyn from www.inspiration.se. I hadn't before spun with supported spindle. Spinning with it was easier than I thought. Now I would like to try spinning with tahkli and other supperted spindles.

Uusia tuulia kehruuseen

Täytyyhän minun esitellä oikein kuvan kanssa uusi rukkini Kromskin Sonata. Tilasin sen Saksasta Wollinchenilta. Olen tyytyväinen ostokseeni, vaikka rukkia saa rasvata melko usein. Yritin kuvata miehelleni miltä minusta nyt tuntuu kun on uusi hieno rukki käytössä. Tuumasin, että "Ihan kuin olisi päässyt uudelle tasolle kehräyksessä." Siis niinkuin tietokonepeleissä pääsee tasolta toiselle... Mieheni ymmärsi heti mistä on kyse. ;)


Olen kehräillyt kaikkea kivaa. Aluksi kokeilin villa / jätesilkki ( siis sareista ) ja siitä tuli ihanaa.Haluaisin tuota lisää...
Sitten päätin kokeilla merinoa ja itku oli tulla. Vaikka kuinka venyttäisin kuidun ohueksi ja irralliseksi niin paakkuja tulee. Merinoa on kaapissa edelleenkin ja kyllä ne kehrättäväksi joutuu. Tein sitten 2-säikeistä sukkalankaa. Toinen säie 100% karstavillaa ja toinen säie Juulilta ostettua Aava-merinosekoitusta. Kertasin sen tosi tiukaksi, koska halusin tiivistä lankaa. Olin Juulilta ostanut myös Asteri-merinosekoitusta ja otin siitä liilat sävyt ja kehräsin ne pätkittäin ja kertasin kellertävän vihreän karstavillasta kehrätyn säikeen kanssa.
Kuvat langoista löytyy Flickrin kansiostani. En saanut niitä nätisti tähän. :(

Tänä syksynä olen myös vähän rakennellut kehräysvälineitä. Tein villakammat. Nämä villakammat ovat vasta kokeiluversio, mutta toimivat tosi hyvin. Piikkeinä käytin jousiterästä. Suurin ongelma on juuri ollut noiden piikkien kanssa. Kokeilin tehdä ne polkupyörän pinnoista, mutta en teroittanut niitä tarpeeksi joten ne eivät toimineet. Alla kuva villakammoista.

Koirankarvalankaa ja mohairia

Viime aikoina olen kehrännyt aika paljon. Sain kesällä projektiksi sekoittaa labratorinnoutajan karvoja ja villaa sekaisin. Villa oli likaista, joten se piti nyppiä, pestä ja vielä kerran nyppiä. Sitten sekoitin kuidut karstamyllyllä. Se oli aika pölisevää puuhaa. Tarkoituksena oli saada jonkinlaista efektilankaa eli en karstannut levyjä kuin kerran. Se olikin hiukan paakkuista ja lankaan tuli klönttejä, mutta tulos on silti sangen miellyttävä ja pehmoinen. Tässä vielä kuva langoista. Lankaa tuli yhteensä n. reilu kilo.

Kun olin saanut yllä olevan projektin tehtyä innostuin suorastaan kehruusta taas. Jatkoin keväällä aloittamani mohairin kehruuta. Ostin sen topsina ja värjäsin punasipulinkuorilla. Nautin mohairin kehruusta, vaikka olisihan siitä saanut tulla vielä ohuempaa... Kehräys oli helppoa sen jälkeen kun älysin antaa kierrettä kunnolla. Lankaa tuli noin 200m ja en tosiaankaan vielä tiedä mitä siitä tekisin. Jonkun huivin kai... Tietenkin joku muukin voisi olla kiva. Kauluri...

Ohessa kuva mohairlangasta.

Niin ja kerronpahan loppuun kehruu-uutisen. Tilasin muutamam viikko sitten itselleni http://www.wollinchen.de:stä/ Kromskin Sonata rukin ja se rantautui eilen olohuoneeseemme Itellan avustuksella. Kokosin sen illalla ja tein pienen koekehräyksen ja tänä aamuna jatkoin sitä. Vaikuttaa siltä että rukki on kehitelty "keep it simple stupid-periaatteella". Aluksi hiukan säädin jarrusysteemin kanssa, mutta se alkoi aika nipeasti sujumaan. Hiukan se pellavanaru jarrussa ihmetyttää, mutta jos se menee poikki niin korvataan uudella. Minulle uusi asia rukissa on lyhdyssä olevat välitykset. En ole koskaan aikaisemmin kehrännyt rukilla, jossa olisi ollut joko lyhdyssä tai rullassa välityksiä. Ämmää kiristämällä tai löysäämällä niitä saadaan tehtyä, mutta se menee minusta salatieteen puolelle. En ole vielä muita vaihteita ehtinyt kokeilemaan, mutta aikomuksena on lähipäivinä käydä niiden kimppuun ja kokeilla saisinko aikaiseksi jotain ohutta ja hyvin kierrettyä lankaa. Ehkä voisin kokeilla silkkivillaa tai silkkipuuvillaa tai merinoa...

Kuvia Sonatasta ei vielä ole, mutta ehkä sitten seuraavassa postauksessa.

Kehräyksen uusia tuulia

Viime aikoina olen taas kehräillyt enemmän ja tehnyt myös hiukan uusia kuituhankintoja.
Innostuin tilaamaan pienen paketin Scottish Fibresilta. Palvelu oli kerrassaan nopeata. Tilasin tencel topseja, silk noilia eli jätesilkkiä, silkkineliöitä eli mawata hankiesejä ja bambukuitua. Silkit ovat minulle ihan uusi asia, sillä en ole juuri silkkiä kehräillyt.
Silkkineliöt on tehty suoraan silkkiäistoukan kotelosta pingottamalla. Tarkempaa tietoa työvaiheista ei ole. Kuulemma tuon pingoituksen voisi tehdä itsekin... Ehkä tutustun tähän sitten kun kehruussa ei ole enää mitään uusia haasteita. Tähän menee varmasti kauan aikaa.
Bambua en ole vielä oikein kunnolla päässyt kehräämään. Värjäilin sitä talvella synteettisillä väreillä, mutta kehruuvaiheeseen en ole vielä päässyt. Aikomuksena olisi kirkkaasti värjätyt bambukuidut sekoittaa hiukan villaan ja sen jälkeen vasta kehrätä. Toisaalta nehän voisi sekoittaa esim. pellavan kanssa yhteen. Mitäköhän tästä tulisi? Täytynee varmaan kokeilla.
Tencel topsit aion sekoittaa valkoiseen villaan ja sen jälkeen värjätä villan synteettisillä väreillä. Tencel kuulemma ottaa väriä eri tavalla kuin villa ja se antaa varmaan kivan efektin lankaan.
Jätesilkin luultavasti sekoitan myös villaan, mutta en ole varma värjäänkö sitä vai en. Haluaisin hiukan jonkinlaista efektilankaa tehdä tuosta sekoituksesta.

Kuituhankinnat eivät itseasiassa tähän jääneet...
Eräs meidän kehruuporukasta vierailee vuosittain Sveitsissä ja tilasin hänen kauttaan Spelsau- ja Blueface Leicester lampaiden villaa. Spelsau on pesemätöntä ja tosi pahan hajuista. Blueface on valmiina topsina. Satsin mukana tuli myös puuvillasilkkitopsia. Sekoitussuhde on 70% puuvillaa ja 30% silkkiä. Kuitu on tosi pehmeää ja tuntuisi kuin se olisi pelkkää silkkiä. Tarkempia suunnitelmia kuitujen suhteen ei vielä ole, mutta luultavasti osittain värjään ne ennenkuin kehrään. Ajatuksena olisi värjätä Blueface Leicester Lynne Vogelin tapaan kirjavaksi. Puuvillasilkin ajattelin kylmävärjätä Emotuotannon nestemäisillä väreillä.

Mainitsin alussa, että olen ehtinyt kehräämään enkä vain tuhlaamaan rahojani uusiin kuituihin. Olin jo keväällä päättänyt, että tänä kesänä kehrään pellavani pois. Roskaavat sen verran, että en viitsi tehdä sitä sisällä. Innostuinkin kehräämään pellavaa edellisessä kehruutapaamisessamme ja siitä sitten jatkoin projektiani. Olen tähän asti saanut jo kaksi vyyhtiä kehrättyä. Langat ovat melko ohuita toisessa vyyhdissä on n. 80g ja 480m lankaa ja toisessa on 110g ja 530m lankaa. Tarkoituksena olisi värjätä ne sinipuulla ja pyytää äitiä virkkaamaan niistä meidän yöpöydille pitsiliinat.
Pellavaa olisi vielä jäljellä varmaan 500g. En aio niitä kaikkia kehrätä pelkkänä pellavana. Ajattelin osan karstata kasviväreillä värjätyn villan kanssa ja myös kokeilla aikaisemmin mainitsemaani bambupellavasekoitetta. Voi olla, että keksin vielä jotain muutakin.

Kuitusekoituksia

Olen ehtinyt kokeilemaan tässä kevään aikana myös kuitusekoituksia.
Ostin Juulilta merinoa, maissikuitua ja sarisilkin jämiä. Aikani pähkäiltyä päätin karstailla ne yhteen niin, että kuidut eivät pääse sekoittumaan kunnolla.
Tässä kuva karstatuista lepereistä.
Kehräsin ne rukilla ohueksi langaksi. Kehruuvaiheessa en vielä ollut varma miten langan kertaan. Olin kerran löytänyt läheisestä kierrätyskeksuksesta outoa nypyläistä sinistä lankaa ja sain päähäni kerrata sen yhteen tämän maissi-merino-sarisilkkilangan kanssa. Tämännäköistä siitä tuli.
Lanka ei ole yhtään hulumman näköistä. Kehruuvaiheessa huomasin, että maissi ja merino olisi ehkä pitänyt paremmin karstata yhteen. Maissi on jäykkä ja kiiltävä kuitu kun taas merino on taipuisampi. Merino tarvitsi vähemmän kierrettä pysyäkseen koossa ja maissi taas paljon enemmän. Tämä kierteen määrän vaihtelu aiheutti hiukan hankaluuksia kehruussa. Kehräsinkin pääasiassa langan maissin vaatimusten mukaan.

Ronaldsay lampaanvilla

Tilasin mm. Ronaldsayn lampaan villaa Scottish Fibresista viime elokuussa. Nyt kevään aikana olen saanut ne kehrättyä langaksi. Aikomus olisi tehdä niistä kirjoneulelapaset tai ehkä pikemminkin jonkinlaiset raitalapaset.
Ronaldsayn lammas asuu samannimisellä saarella Skotlannin pohjoisosassa. Rotua ei kasvateta tiettävästi muualla. Erikoista lampaassa on se, että se elää suurimman osan vuodesta syömällä rannoilta merilevää. Sanotaankin tämän merilevän aiheuttavan, että villa on erittäin hyvälaatuista. Kyseinen rotu esiteltiin Spin Offin numerossa kesä 2006.
Villaa oli suorastaan miellyttävä kehrätä. Se on jotenkin uskomattoman pehmeää. Kuidun tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä on pienen pieniä palleroita ja hiukan pidempiä karvoja joukossa. Kummatkaan eivät vaikeuta kehräystä. Langasta tulee hiukan tweedimäistä.
Alla on kuva villakeristä ja valmiista lankavyyhdeistä.

Soijasilkki / Soysilk

Tänä viikonloppuna on kehrätty. Uskoin aluksi, että n. 100g soijasilkkiä olisi helppo homma. Eipä ollut. Kuitua on kyllä mukava kehrätä, mutta siitä on pidettävä kiinni napakasti ja annettava paljon kierrettä. Välillä ajattelin, että jatkan joskus myöhemmin. Sain kuitenkin eilen toisen rullallisen kehrättyä ja tänä aamuna kehräsin toisen. Harmikseni toiseen rullaan tuli enemmän lankaa kuin toiseen. Päätin kerrata langasta oikeaa efektilankaa ja tein kaikenlaisia möykkkyjä matkan varrelle. Tämä möykkyjen teko ei ollut mitään helppoa hommaa ja langan kertaukseen meni tosi paljon aikaa. Mielestäni langasta tuli oikein onnistunutta. Aloitinkin neulomaan siitä heti kaulahuivia pituussuunnassa.


In English:

I have spun 100g of soysilk last weekend. I had dyed it myself and I wanted to know what kind of yarn I could get from it. First I thought that spinning it would be an easy job. Well, it wasn't. It was pretty nice to spin the fibre, but it needed very much twist. The soysilk was also very slippery and while spinning it ran away easily. I almost decided to leave the job and continue later. When I had spun all the fibres, I realize that on the other bobbin were more yarn than the other. What to do now because I had had an idea of what kind of yarn I want to do. I changed my plans. I decided to make a clumpy novelty yarn. I haven't ever thought that plying could be such a slow job. The result was very nice. I will knit a scarf horizontally of the yarn.

Here's is a photo of the soysilk scarf. I really enjoyed knitting it although it was clumpy and dry. I mean that I needed to use a hand lotion while knitting otherwise the yarn would have stuck to my hands.

You will find more photo's in my Flickrfolder.

The turqoise cape is made for my friend. I have designed it myself.