Suopursu värjäykset

Päätin kesällä tehdä pienen kokeilun liittyen aiheeseen onko käymisprosessilla merkitystä kasveista saatavaan väriin. Siis lähtökohtahan oli, että kahteen ämpäriin pilkottiin suopursuja ja toiseen laitoimme noin 1 dl sokeria, jotta liemi hiukan kävisi. Käymistä tapahtuikin alussa, mutta kun säät kylmenivät niin käyminen keskeytyi eikä ollut sellaista paikkaa, jossa lämpötila oli noussut reilusti yli 20 asteeseen.

Keitin sokerittoman liemen parisen viikkoa ennen varsinaista värjäystä ja jätin sen kattilaan ja jätin sen kattilaan muhimaan. Liemi kiehui n. 2 tuntia. Keitin sitä vielä parisen tuntia lisää varsinaisena värjäyspäivänä ja sen jälkeen siivilöin ja laitoin n. 250g 100% villalankaa pataan ja lämmitin noin tunnin.

Sokerillisen liemen keitin kokonaisuudessaan vasta värjäyspäivänä. Kaataessani sen sangosta kattilaan syntyi enemmän vaahtoa kuin sokerittomasta liemestä eli päättelin tästä, että käymistä on tapahtunut. Liemi oli myös hiukan sameampaa. Keitin sitä yhteen putkeen n. 3-4h. Jäähdytin, siivilöin ja laitoin langat siihen. Lämmitin noin tunnin verran.
Alla on kuva langoista. Osa on siis ollut pohjaväriltään joko tumman harmaita tai vaalean harmaita lankoja. Vasemmalla ovat sokeriliemessä keitetyt ja oikealla sokerittomassa liemessä keitetyt. Odotin, että väri olisi enemmän pronssiin vivahtava.


Sain molemmista myös yhdet jälkivärit. Tekokuitu lankoihin tuli hiukan kuparinen vivahdus, mutta 100% villalankaan vain vaaleankeltainen.
Alla kuva jälkivärjätyistä langoista. Kaksi vasemmanpuoleista ovat 100% villaa ja muut ovat villa / tekokuitusekotteita.

Suopursuja on vielä jäljellä ja kokeilen jossain vaiheessa uudestaan. Katsotaan mitä silloin tulee. Olen tähän asti ollut vastaan rauta / kuparisuoloja. Kupariin en ole edelleenkään lämmennyt, mutta ns. rautaveden tahtoisin tehdä itse. Materiaalia kyllä olisi, mutta en ole vielä ehtinyt sen kimppuun. Sitä voisi kokeilla mm. tuohon suopursuun ja katsoa mikä on tulos. Rautahan perinteisesti sammuttaa värejä, mutta tulos silti voi olla sangen miellyttävä. En kuitenkaan aio aktiivisesti purettaa raudalla, kun se haurastuttaa lankoja.

Värjäyskausi kasveilla taitaa olla lopuillaan tänä vuonna. Itselläni se ei ollut kovin tuottoisa, sillä aina kun olisin padan ääreen halunnut joko satoi tai sitten tuuli tosi paljon. Patani on nimittäin hiukan sään armoilla. Jos talvi on lauha niin saatan päästä värjämään ns. ulkotakkaan. Se on ihan tavallinen takka, mutta sijaitsee ulkona ja sinne mahtuu juuri kaasukeitin ja kattila.

Ajatuksena olisi talven aikana värjäillä hiukan synteetttisillä väreillä, kun niitä on kaappiin kertynyt aikamoinen valikoima. Löytyy Dylonia, Emo-tuotannon värejä ja Ashfordin villavärejä.

In English:

DYEING WITH MARSH LABRADOR TEA

I have dyed with Marsh labrador tea. I soaked Marsh Labrador Teas in two buckets. I added 1dl sugar to the other bucket because I wanted to hurry up the fermentation process. I wanted to know if fermenting would affect the dyeing result. The liquid started to ferment but later it stopped because of cold weather. The buckets were outside for about two months.

I boiled the unsweetened liquid first and left it in the kettle. At first I boiled it about two hours and after two weeks I boiled it another two hours. There were some mold top of the liquid but I removed it. After boiling I strained the liquid and I put about 250g yarn in. Then I shimmered it about an hour.

The result is here. I was expecting the colour to be more copper like. I found out from the internet that other dyers had gotten almost the same shade I had. So I stopped worrying that I had done something wrong.
Above is the photo of the yarns. The groundcolour of the yarns were white, light grey and dark grey.

I boiled the sweetened liquid after the unsweetened liquid. The liquid was beer like because there was scum on the top. So I thought that this liquid had been fermented a little. I boiled it 3 - 4 hours. I let it cool down, strained it and put 250g of yarns in. I let it simmer for about one hour. Below is the result.

I got one redye from both liquids.

I still have dried Marsh labrador tea and I will dye with it again some day. I'm curious to know what kind of colour I will get then. I have never used copper or iron as a mordant. I have planned to make iron water by myself. I already have some rusty nails but I haven't had time to do it. I could use ironwater for the Marsh Labrador tea dyeing. Iron as a mordant makes colours misty but I think that the results could be very nice. I would also like to change the pH of liquids because it might also change the dyeing results very much. I wish I had more time and money to do these experiments...

Koirankarvalankaa ja mohairia

Viime aikoina olen kehrännyt aika paljon. Sain kesällä projektiksi sekoittaa labratorinnoutajan karvoja ja villaa sekaisin. Villa oli likaista, joten se piti nyppiä, pestä ja vielä kerran nyppiä. Sitten sekoitin kuidut karstamyllyllä. Se oli aika pölisevää puuhaa. Tarkoituksena oli saada jonkinlaista efektilankaa eli en karstannut levyjä kuin kerran. Se olikin hiukan paakkuista ja lankaan tuli klönttejä, mutta tulos on silti sangen miellyttävä ja pehmoinen. Tässä vielä kuva langoista. Lankaa tuli yhteensä n. reilu kilo.

Kun olin saanut yllä olevan projektin tehtyä innostuin suorastaan kehruusta taas. Jatkoin keväällä aloittamani mohairin kehruuta. Ostin sen topsina ja värjäsin punasipulinkuorilla. Nautin mohairin kehruusta, vaikka olisihan siitä saanut tulla vielä ohuempaa... Kehräys oli helppoa sen jälkeen kun älysin antaa kierrettä kunnolla. Lankaa tuli noin 200m ja en tosiaankaan vielä tiedä mitä siitä tekisin. Jonkun huivin kai... Tietenkin joku muukin voisi olla kiva. Kauluri...

Ohessa kuva mohairlangasta.

Niin ja kerronpahan loppuun kehruu-uutisen. Tilasin muutamam viikko sitten itselleni http://www.wollinchen.de:stä/ Kromskin Sonata rukin ja se rantautui eilen olohuoneeseemme Itellan avustuksella. Kokosin sen illalla ja tein pienen koekehräyksen ja tänä aamuna jatkoin sitä. Vaikuttaa siltä että rukki on kehitelty "keep it simple stupid-periaatteella". Aluksi hiukan säädin jarrusysteemin kanssa, mutta se alkoi aika nipeasti sujumaan. Hiukan se pellavanaru jarrussa ihmetyttää, mutta jos se menee poikki niin korvataan uudella. Minulle uusi asia rukissa on lyhdyssä olevat välitykset. En ole koskaan aikaisemmin kehrännyt rukilla, jossa olisi ollut joko lyhdyssä tai rullassa välityksiä. Ämmää kiristämällä tai löysäämällä niitä saadaan tehtyä, mutta se menee minusta salatieteen puolelle. En ole vielä muita vaihteita ehtinyt kokeilemaan, mutta aikomuksena on lähipäivinä käydä niiden kimppuun ja kokeilla saisinko aikaiseksi jotain ohutta ja hyvin kierrettyä lankaa. Ehkä voisin kokeilla silkkivillaa tai silkkipuuvillaa tai merinoa...

Kuvia Sonatasta ei vielä ole, mutta ehkä sitten seuraavassa postauksessa.

Minimalistinen villatakki

Ehdin välillä tännekin hiukan kirjoitella. Olen saanut nimittäin jotain valmista ja josta pidän hirmuisesti. Esittelen siis Interweave Knits Fall 2007 mallin Minimalist Cardigan. Kun kyseinen lehti tipahti postiluukusta tuntui, että siinä on vaikka mitä toteuttamisen arvoista. Minimalistinen villatakki ei kylläkään ollut suosikkien kärkipäässä... Satuin vain saamaan inspiraation neulomiseen kun langat olivat jo valmiina kotona. Aloitin myös neuleen "Placed Cable Aran", mutta se on vielä kesken...
Tässä vielä kuva siitä.

Uusia värjäyskirjoja

Uskaltaudun vain pienen pintalukaisun perusteella hiukan arvioida uusia kirjahankintojani. Molemmat ovat uusia kirjoja saksankielinen viime vuonna painettu ja englanninkielinen tänä vuonna.

Saksankielisen on kirjoittanut Dorothea Fischer. Nimestä pääsee klikkaamalla hänen omille sivuilleen. Sain kirjasta tiedon viime vuonna eräältä saksankieliseltä kehruulistalta, jota en enää seuraa. Kirjan nimi on suomeksi "Kasvivärjäystä villalle ja silkille ilman myrkkyjä". Kirja on mielestäni tehty saksalaisella järjestelmällisyydellä ja kirjasta löytyy kaikki mitä värjäyksessä voi tarvita. Käydään kaikki vaiheet selkein kuvin läpi. Näytetään jopa kuinka vyyhdit sidotaan tai sideharsopussi, jossa väriaineet on yms. Värjäystuloksista otetut kuvat ovat kauniita. Puretusaineiden määrät ovat korkeita, vaikka alunaa päasiassa vain käytetään, jopa 20% alunaa langan painosta. Muut puretusaineet ja lisäaineet, jotka kirjassa on mainittu ovat: alkoholi, rautavihtrilli, viinihappo (?), potaska (?), salmiakki (?), pesusooda, viinikivi ja etikka. ?:llä olen ilmaissut sen, että aineiden myrkyttömyys hiukan arveluttaa.
Kirjassa on myös indigovärjäyksestä ja natriumditioniitin kanssa ei leikitä vaan virtsan tai hiivan. Tuota virtsaa en ymmärrä. En oikein pidä hygieenisenä sen kanssa läträystä.
Mielestäni kirjassa on liuta lauta mielenkiintoisia reseptejä ja erilaisia kasveja on käytetty paljon ja kasvit on vielä erikseen esitelty omassa osiossaan. Kaikista ei vain ole kuvia. Myös se mikä on positiivista niin värjättävistä kuiduista on oma esittelynsä. On eri eläinten karvat esitelty ja myös silkki omana osionaan.

Voisin suositella kirjaa kaikille värjäreille. Kieli vaan saattaa olla hiukan ongelmallisempi kuin yleensä. En itsekään osaa hyvin saksaa, mutta sanakirjan kanssa olen tähän mennessä hyvin pärjännyt ja ns. alansanaston oppii aika nopeasti.

Seuraavaksi tänään postissa tullut Jenny Deanin Colours From Nature. Löysin kirjan ihan sattumalta kun yritin etsiä saman kirjailijan jo loppuunmyytyä Wild Colours-kirjaa. Wild Colours-kirja on luultavasti yksi parhaimmista perusteoksista, joka käsittelee kasvivärjäystä.
Siis asiaan eli tähän uuteen kirjaan. Kirja on selkeä ja siinä ei ole juuri valokuvia, mutta ei se tunnu haittaavaan. Samat värilaatikot löytyvät tästäkin kirjasta kuten edeltäjästään Wild Colourista. Aluksi kerrotaan värjäyksen perusteet. Puretteista on omat osiot. Tässä kirjassa on myös kupari ja oksaalihappo esitelty ja myös selluloosakuidut. Löysin kirjasta alunan kohdalta aika mielenkiintoisen jutun. Alunoita on erilaisia ja eri alunoita käytetään villan kuin proteiinikuitujen puretuksessa. Villan yhteydessä puhutaan aluminium sulphatesta / aluminium potassium sulphatesta kun taas selluloosakuitujen yhteydessä puhutaan aluminium acetatesta. En ole mikään kemiaexpertti ja en oikeasti tiedä mitä eroja aineilla on. Selluloosakuidut kylläkin puretetaan myös tanniinissa. Veden ja värjäysliemien pH:hon on kiinnitetty paljon merkitystä. Värjäysohjeet on lajiteltu värein ja myös harmaa ja musta on otettu mukaan. Löysin yhden aika mielenkiintoisen kohdan violetin kohdalta. Krapin avulla kuulemma saisi myös violettia jos käyttää krappia 50 %- 75% langan painosta ja pitää lientä alle kiehumispisteessä noin kolme varttia ja poistaa langan ja lisää pesusoodaa, jotta liemi on lilaa ja lisää sen jälkeen langan sinne takaisin ja jättää jäähtymään ja huuhtelu tapahtuu myöhemmin kun siltä tuntuu. Tämän voi tehdä joko purettamattomalle tai puretetulle langalle.
Kirjaa en ole siis lukenut kuin sieltä täältä, mutta vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta ja on taattua Jenny Deania.
Niin ja tulossa olisi vielä Karen Casselmannin kirjat: The Craft of the Dyer ja Lichen Dyes. Tämän jälkeen alkaa kiva kirjasto olla kasassa...


In English:

NEW DYEING BOOKS

I have bought Dorothea Fischer's dyeing book. It's very good. The writer tells everything about mordants, dye plants, equipments and fibers.

She uses very large amounts of mordants in some recipes e.g. 20% alum of the weight of the yarn / fiber. I use only 10%. I have understood that it's not known how much the fiber / yarn absorbs the mordant.

In the book the indigo dyeing is taught with urine. I don't understand it because I don't think it's very hygienic dyeing with urine.

I recommed this book to every dyer who knows German.

I also bought Jenny Dean's book Colours from Nature. I tried to find the Wild Colour-book but it's sold out.

There isn't any photos in the book. Plants are introduced colour by colour. The book's selection of mordants is more varied than mine. I mean that I haven't used copper or iron at all. There are instructions on how to do alum-, copper- and ironwater.

The book is very good and interesting to read.

Viimeaikaisia värjäyksiä

Olen heinäkuun aikana värjäillyt erilaisilla kasveilla.
Ensimmäiseksi voisi aloittaa morsinko värjäyksistä. Värjäsimme kimpassa ja emme saaneet edes kaikkea ainetta vielä käytetyksi. Ostimme valmiin liemen n. nimittäin upeita lankoja. Mielenkiintoisin on kuvassa oleva vaaleanlilavyyhti. Se tuli ihan viimeisestä jälkiväristä. Edes keltaiset eivät taittuneet enää vihreäksi tässä liemessä vaan tulivat jännän okran värisiksi. Tuo lila on suorastaan ihana. Toivottavasti saan tuota vielä lisää yhden vyyhdin sillä liemeä jäi muutama litra ja aion värjäillä sillä kunhan ehdin tänä syksynä.



Seuraavassa kuvassa on myös yhteisvärjäyksen tuloksia. Kolme vasemman puoleista vyyhtiä on omenapuunkuorista ja kolme oikeanpuolista on sipulinkuorista. Nuo sipulinkuoriliemessä olleet vyyhdit olivat ensin käpyliemessä, mutta eivät saaneet muuta kuin ikävän harmaan sävyn niin päätimme laittaa ne suoraan sipulinkuori liemeen.
Tästä käpyliemestä aionkin kertoa hiukan enemmän, sillä joku saattaa tietääkin miksi liemi ei antanut väriä. Joukossa oli sekä männyn-, että kuusen käpyjä. Kävyt olivat lionneet koko kesän rautapadassa ja muuttuneet mustiksi. Käpyliemi oli keitetty edellisenä päivänä ja oli väriltään mustanlilaa. Teimme samanaikaispuretuksen ja kun langat nostettiin liemestä ja jäähdytyksen jälkeen huuhdeltiin, olivat ne vaaleanharmaat. En keksi pätevää syytä miksi väri ei tarttunut voimakkaammin lankoihin. Syynä saattaa olla samanaikaispuretus tai rautapadassa liottaminen. Voin vain arvuutella huono värjäystulosta...


Lisää mielenkiintoisia tuloksia. Alkukesästä olin Annalassa värjäilemässä kasvivärjäreiden tapahtumassa. Siellä värjättiin punakäenkaalilla ja väriksi saatiin ihanan hailu vedenvihreä. Olin kuullut myös huhuja, että käenkaalista voisi saada sinistä... Keitimme noin muovisäkillisen tuoreita punakäenkaaleja ja liemen väriksi tuli kaunis purppuranpunainen. Annalassa oli pantu väriliemeen 20% alunaa langan painosta eli tupla määrä puretetta kuin normaalisti ja noudatimme tätä samaa kaavaa. Annoimme noin tunnin lankojen lellua liemessä alle kiehumispisteen ja sen jälkeen jätimme langat liemeen. Annoimme olla niiden siellä n. kolme päivää. Huuhdeltuamme langat tuli niistä kauniin savunsiniset. Tulos on voimakkaampi ja sinisempi kuin alla olevassa kuvassa. Päätimme alkaa kikkailemaan jälkiliemen pH:lla. Jaoimme liemen kahtia ja lisäsimme toiseen ruokasoodaa ruokalusikallisen. Liemi muuttui kauniin petroolinväriseksi. Upotimme molempiin liemeen vielä villaa. En päässyt villoja huuhtelemaan kuin vasta kahden viikon päästä ja se liemi johon ei oltu laitettu ruokasoodaa oli muuttunut hapen ansiosta punaisesta vihreäksi. Väri oli tosi kaunis, sellainen tumma smaragdinvihreä. Huuhdeltuani molemmat villaerät oli tulos molemmista liemistä samanlainen eli hyvin haalean vedenvihreä melko huomaamaton väri. Yritin oikein tarkasti vertailla villoja eri liemistä, mutta en juurikaan huomannut värieroja. Voi olla, että upotan villat johonkin uuteen liemeen, sillä sitten saattaa tulla jänniä yllätyksiä. Toisaalta pieni määrä tuon väristä villaa saattaisi olla mukava efekti jonkin muun värin kanssa.
Tässä vielä kuva punakäenkaalivärjäyksestä.


P.S. Alkuperäisessä liemessä oli yhteensä 150g lankaa...

Vuoden 2007 värjäyskausi on alkanut täällä!

Pääsin vasta viime viikonloppuna värjäämään ensimmäisen kerran kunnolla tänä kesänä. Juhannuksena olin ehtinyt laittaa likoamaan sipunlinkuoria, samettikukkia, lehmuksen kuoria ja kuusen käpyjä. Tajusin vasta sipulinkuorien veteen laiton jälkeen, että kaasu onkin kaasupullosta loppu. Viime viikolla sain sitten kaasupullon vaihdettua...

Tässä on kuva värjäyspaikastani.

Lauantaina kun pääsin värjäyksen pariin niin sipulinkuorien päällä oli homekerros, joka oli helppo kuoria pois. Nyt tulee hauska juttu! Otin seuraavaksi kannen pois samettiruusujen päältä ja mieheni, joka oli vieressäni uteliaana päästi hörönaurun. Muutaman siemen oli itänyt ja sirkkalehdet puskivat liemestä. Tässä on kuva siitä. Enpä olisi tätäkään uskonut että värjäysliemet itävät... Alla kuva näistä pikkutaimista... Ei ole kovin herkullisen näköistä muuten ja hajukin oli melko "fresh".

Tässä on sitten värjäystulokset. Molemmat villaerät oli värjätty sananjalalla ja väri oli hyvin haaleankeltainen. Pikkuvyyhdit laitoin jälkiliemeen ja lämmitin liemen ja jätin langat muutamaksi vuorokaudeksi sinne likoamaan. Väreistä ei kuitenkaan tullut kovin voimakkaita...

Lisää värjäystä on tulossa viikonloppuna. Huomenna vien värjäyskeittiöni äitini pihalle ja aion keittää puna-apila liemen. Laitoin ne eilen likoamaan sankoon ja toivon saavani jotain kaunista keltaista, jonka värjään vielä morsingolla päälle. Haaveena olisi saada ihania vihreitä sävyjä... Sunnuntaina olisi aikomus värjätä myös punaisella käenkaalilla ja pujolla. Odotan suorastaan innolla, että pääsen taas patojen ja kattiloiden ääreen.

Tilasin Amazonilta saksankielisen kasvivärjäyskirjan. Se on ilmestynyt viime vuonna ja siinä mahtaa olla mielenkiintoisia juttuja. Voikun se odottaisi minua kun pääsen tänään kotiin...

Kehräyksen uusia tuulia

Viime aikoina olen taas kehräillyt enemmän ja tehnyt myös hiukan uusia kuituhankintoja.
Innostuin tilaamaan pienen paketin Scottish Fibresilta. Palvelu oli kerrassaan nopeata. Tilasin tencel topseja, silk noilia eli jätesilkkiä, silkkineliöitä eli mawata hankiesejä ja bambukuitua. Silkit ovat minulle ihan uusi asia, sillä en ole juuri silkkiä kehräillyt.
Silkkineliöt on tehty suoraan silkkiäistoukan kotelosta pingottamalla. Tarkempaa tietoa työvaiheista ei ole. Kuulemma tuon pingoituksen voisi tehdä itsekin... Ehkä tutustun tähän sitten kun kehruussa ei ole enää mitään uusia haasteita. Tähän menee varmasti kauan aikaa.
Bambua en ole vielä oikein kunnolla päässyt kehräämään. Värjäilin sitä talvella synteettisillä väreillä, mutta kehruuvaiheeseen en ole vielä päässyt. Aikomuksena olisi kirkkaasti värjätyt bambukuidut sekoittaa hiukan villaan ja sen jälkeen vasta kehrätä. Toisaalta nehän voisi sekoittaa esim. pellavan kanssa yhteen. Mitäköhän tästä tulisi? Täytynee varmaan kokeilla.
Tencel topsit aion sekoittaa valkoiseen villaan ja sen jälkeen värjätä villan synteettisillä väreillä. Tencel kuulemma ottaa väriä eri tavalla kuin villa ja se antaa varmaan kivan efektin lankaan.
Jätesilkin luultavasti sekoitan myös villaan, mutta en ole varma värjäänkö sitä vai en. Haluaisin hiukan jonkinlaista efektilankaa tehdä tuosta sekoituksesta.

Kuituhankinnat eivät itseasiassa tähän jääneet...
Eräs meidän kehruuporukasta vierailee vuosittain Sveitsissä ja tilasin hänen kauttaan Spelsau- ja Blueface Leicester lampaiden villaa. Spelsau on pesemätöntä ja tosi pahan hajuista. Blueface on valmiina topsina. Satsin mukana tuli myös puuvillasilkkitopsia. Sekoitussuhde on 70% puuvillaa ja 30% silkkiä. Kuitu on tosi pehmeää ja tuntuisi kuin se olisi pelkkää silkkiä. Tarkempia suunnitelmia kuitujen suhteen ei vielä ole, mutta luultavasti osittain värjään ne ennenkuin kehrään. Ajatuksena olisi värjätä Blueface Leicester Lynne Vogelin tapaan kirjavaksi. Puuvillasilkin ajattelin kylmävärjätä Emotuotannon nestemäisillä väreillä.

Mainitsin alussa, että olen ehtinyt kehräämään enkä vain tuhlaamaan rahojani uusiin kuituihin. Olin jo keväällä päättänyt, että tänä kesänä kehrään pellavani pois. Roskaavat sen verran, että en viitsi tehdä sitä sisällä. Innostuinkin kehräämään pellavaa edellisessä kehruutapaamisessamme ja siitä sitten jatkoin projektiani. Olen tähän asti saanut jo kaksi vyyhtiä kehrättyä. Langat ovat melko ohuita toisessa vyyhdissä on n. 80g ja 480m lankaa ja toisessa on 110g ja 530m lankaa. Tarkoituksena olisi värjätä ne sinipuulla ja pyytää äitiä virkkaamaan niistä meidän yöpöydille pitsiliinat.
Pellavaa olisi vielä jäljellä varmaan 500g. En aio niitä kaikkia kehrätä pelkkänä pellavana. Ajattelin osan karstata kasviväreillä värjätyn villan kanssa ja myös kokeilla aikaisemmin mainitsemaani bambupellavasekoitetta. Voi olla, että keksin vielä jotain muutakin.