Erilaista värjäystä

Sain parisen kuukautta sitten kainon pyynnön mieheltäni, että kokeilisin värjätä radio-ohjattavan auton vanteita. Mieheni oli lukenut, että niitä voisi värjäillä esim. Dylonin napeilla tai Nitorin väreillä. Aluksi olin hiukan ihmeissäni asiasta, mutta lupaudun kuitenkin harkitsemaan sitä. Ainahan tällainen uusi kokeilu kiehtoo. Epäilin värjäyksen onnistumista, sillä luulin vanteiden olevan jotain muovia, jota olisi hankala värjätä. Epäilykseni osoittautuivatkin vääriksi, sillä renkaat ovat nylonia eli "naisten sukkahousua". Naisten sukkahousuthan tunnetusti värjäytyvät erittäin hyvin.

Värjäysprosessi oli helppo. Laitoin kylmän veden, sitruunahappoa, värin ja vanteet kattilaan. Keitin niitä n. ½ tuntia ja annoin jäähtyä seuraavaan päivään.

Värjäsin myös Emotuotannon nestemäisillä tekstiiliväreillä. Vanteista piti tulla vihreät, mutta niistä tulikin hyvin tummat violetit. Ne eivät oikein onnistuneet. Koomisinta oli, että laitoin liemeen vanteiden poisoton jälkeen 100g merinoa ja annoin liota useamman päivän. Liemi oli kaunista petroolia, mutta villasta tuli violettia. Valitettavasti tästä ei ole kuvaa.

Tässä vielä hiukan kuvia aiheesta.



Näillä välineillä päästiin alkuun. Sitruunahapon sijasta voisi siis käyttää myös etikkaa.



Nitorilla värjätty, Nämä on tosi kauniit luonnossa. Värjäykseen käytettiin koko pussi.



Renkaat paikoilaan. Olivat kuulemma muut radalla ihastelleet noita. :)



Sinisellä Nitorilla värjätty. Pussista käytetty n. puolet.

Kahelivaihto

Sain Ravelryn kahelit-ryhmän vaihdossa seuraavanlaisen paketin.

Pakettiin kuuluivat myös perussukat, jotka on tehty Novitan Nalle-langasta. Väri on kevät. Kiitos vielä kerran paketista Kati. Karpalot on paketista jo syöty ja kynttilääkin on poltettu. Olen jo myös hiukan pohtinut mitä noista langoista teen. Vihreästä teen varmaan kaulurin, mutta punaisesta en vielä tiedä. Eiköhän nekin ala pian juttelee.

Neulomuksia viime vuodelta

Hyvää Uutta Vuotta 2010! Ihanaa kun on kirpeä pakkanen ulkona, niin ei haittaa yhtään sisällä neulominen.

Joulukuussa neuloin tosi paljon, sillä tein ennätysmäärän joululahjoja ehdin vielä siinä sivussa jotain pientä itsellenikin aloittaa. Lähinnä tehtailin huiveja ja esim. sheltand trianglen ohjeen osaan melkein ulkoa. Kaikista ei ole kuvaa, sillä unohdin osan tuotoksista kuvata.

Tässä kuvia niistä, jotka muistin kuvata.

Koppis, ohje löytyy täältä. Lankana on Zauberball Crazy ja huiviin meni 100g lankaa.





Shetland triangle (Evelyn A. Clarkin, Wrap Style, Interweave Press ), lanka Kamena. Olen hiukan muokannut kuvan värejä, jotta sain langan alkuperäisen värin enemmän esille.



Baktus, itsekehrätty lanka (merino-bambu-raakasilkki)





Pitsibaktus, lankana Sandnes Garn Mini Palett, joka ei mielestäni ollut kovin ihana neulottava, sillä lanka oli liian höttöä ja yksisäikeistä.



Ihan pelkkiä huiveja en sentään tehnyt. Nämä on Wanidat Cookie A:n kirjasta Sock Innovation. Malli oli tosi ihana ja nopea neuloa. Lankana on Opalin sukkalanka.



Osallistuin ensimmäistä kertaa Ravelryn suomalaisten jouluvaihtoon. Sain pakettini Päivikiltä. Lanka on Casbahia ja niin ihanan pehmeää. Se on jo keritty ja teen siitä varmaan jonkinlaisen kaulurin tai huivin.

Villan maalaaminen

Ajattelin kertoa vielä teoriassa kuinka maalaan villaa. Väreinä käytän happovärejä ja ne tarvitsevat joko etikkaa tai sitruunahappoa kiinnittyäkseen.

Aluksi laitan villat likoamaan etikka- tai sitruunahappoveteen. Mieluiten yön yli. Etikkaa lorautan sankoon n. desin ja sitruunahappoa käytän n. teelusikallisen sankoon.

Seuraavana päivänä teen väriliemet lasipurkkeihin ja laitan tässäkin vaiheessa hiukan etikkaa tai hyppysellisen sitruunahappoa väriseokseen. Sen jälkeen levitän ison jätesäkin keittiön pöydälle ja sen päälle muovikelmua. Käytän Ilona-muovikelmua, jonka kyljessä ei kyllä mainita "kestää kuumennusta", mutta se on toiminut tosi hyvin eikä se ole koskaan sulanut villoihin kiinni höyryttäessä. Kelmua tulee olla reilusti, jotta siihen on helppo kääriä villa höyrytystä varten.

Tämän jälkeen levitän n. 100g villaa muovikelmun päälle ja aloitan värjäämisen. Värjäyksessä käytän sekä apteekista saatavia lääkeruiskuja tai esim. vanhoja astianpesuaine pulloja tai muita pulloja, joissa on irroitettava korkki. Levitän värit villalle joko raitoina tai summitaisesti.

Edellisessä postauksessa olleet suomen lampaan villat värjäsin melko summittaisesti. Muistan lapsena maalanneeni vesiväreillä paperille niin että roiskin erivärisiä läiskiä sinne tänne ja sen jälkeen taitoin paperin. Värit sekoittuivat ja tekivät jänniä kuvioita paperiin.

Kun villassa on tarpeeksi väriä käärin muovikelmun rullalle ja teen siitä kiekon. Laitan kiekon kattilaan höyrytysritilän päälle. Isoon kattilaan mahtuu useampi kiekko. Laitan kattilan liedellä ja annan kiekkojen höyrystyä siellä kunnes kelmut ovat hiukan paisuneet. Kelmun paisuminen on merkki, että lämpö on päässyt villaan asti ja väri on kiinnittynyt.

Otan kattilan liedeltä ja odotan useamman tunnin tai mielellään seuraavaan päivään, että villat ovat rauhassa jäähtyneet. Tämän jälkeen huuhtelen ne yksi kerrallaan pelkällä kädenlämpöisellä vedellä. Jos väri on puretettu sitruunahapolla niin liotan villoja joka huuhtelukerralla, sillä sitruunahappo on vesiliukoinen ja ei ole hyvä jos sitä jää villoihin paljon. Huuhteluun tarvitaan useampia huuhtelukertoja, sillä veden tulee olla kirkasta ennenkuin villat voi ripustaa kuivumaan. Periaatteessa villat voisi lingota pesukoneessa, mutta en tee tätä joka kerta.

Väriä harmaaseen syksyyn

Ollessani toipilaana viime viikolla innostuin maalailemaan villoja, koska kerrankin oli aikaa tehdä homma kaikessa rauhassa. Osa oli jo valmiiksi topsina ja osa oli itsekarstattuja suomenlampaan villalevyjä.

Päätin aloittaa topsien maalauksella. Liotin topseja yön ja seuraavana päivän levitin ne jätesäkin ja muovikelmun päälle ja maalailin. Lopuksi höyrytin topsit muovikelmujan sisässä kattilassa. Jännitin prosessia aluksi, sillä pelkäsin huovuttavani topsit. Onneksi pilasin vain huuhteluvaiheessa yhden Novitan villatopsin laittamalla liikaa astianpesuainetta huuhteluveteen ja ehkä liikuttamalla sitä hiukan liian kovaa.

Yhden topsin ( keskimmäinen topsi ylärivissä ) värjäsin kattilassa suoraan, laskemalla veden pH:ta ja lisämäällä värit yksi kerrallaan kattilaan.

Opin huuhteluvaiheesta muutakin. Kaksi topseista ( vasemman puoleiset ylä- ja alariviltä ) päästivät väriä huuhteluvaiheessa ja laskin veden pH:ta ja tämäkin itseasiassa sai villan hiukan huopumuaan. Onneksi sain topsit avattua kuivina. Toisaalta pienoisen huopumisen on voinut aiheuttaa sekin, että topsi oli BFL:ää (Blueface Leicester) ja olen aikaisemminkin onnistunut tällälailla huovuttamaan sitä pesuvaiheessa.

Vyyhtien villalaadut:
Ylärivi vasemmalta oikealle: BFl, Merino Superwash/Nylon ja Suffolk
Alarivi vasemmalta oikealle: BFL, Eiderwolle ja Corriedale.

Ihastuin tuohon Merino Superwash/Nyloniin, sillä pelkoa huopumisesta ei ole ja kuitu on ihana pehmeää, vaikka se on värjätty. Loput tulivat hiukan karheiksi värjäyksessä.



Seuraavaksi maalasin Dylonin kuumaväri napeilla karstamyllyllä itse karstattua suomenlampaan villaa. Näitä yritin käsitellä hyvin varovasti, sillä en ole aikaisemmin onnistunut värjäämään suomenlammasta ilman huopumista. Kaikki onnistuit oikein hyvin ja kun hiukan venyttelin kuituja niiden kuivumisen jälkeen niin ne tuntuivat mukavilta. Tässä vielä kuva niistä, vaikka noi värit ovat paljon ihanampia luonnossa.

Albert

Nyt on sitten aika hehkuttaa tätä uutta perheenjäsentä eli rukkia. Pirkko tuossa edellisen postauksen kommenteissa hiukan ihmetteli vaisua uutisen julkistamista, mutta se olikin vain alkusoittoa...

Meillä tuli Uudesta- Seelannista Ranskan kautta Majacraftin Suzie Alpaca n. kaksi viikkoa sitten. Pyysin rukkiin vihreän pyörän, sillä musta pyörä oli mielestäni liian synkkä. Tilasin myös nopeamman kehrän ja vyyhdintekijän (wheel skeiner)mukaan. Vyyhdin tekijä ei ole vielä saapunut, mutta pitäisi tulla jälkitoimituksena lähiaikoina.





Kovin paljon en ole rukilla jaksanut kehrätä vielä, koska selkähartiaseutuni päätti aloittaa taas kenkkuilun ja kehrääminen ei silloin onnistu kovin hyvin. Onneksi vaiva on jo poistumaan päin ja olen taas jaksanut kehräillä.

Rukki sai nimekseen Albert. En oikein tiedä mistä tuon keksin, mutta eräänä aamuna ennenkuin rukki oli edes kotiutunut sain päähäni, että rukille annetaan nimeksi Albert. Aikaisempia rukkeja ei olekaan nimennyt Sonata oli vain Sonata ja sitä edellinen pystyrukkia nimitin pikku baijerilaiseksi, alkuperänsä tähden.

Täytyy rehellisesti myöntää, että Albert on aivan ihana. :D Kehrääminen on vieläkin vasta tutustumista, sillä haen vieläkin jarrunkireyttä ja sopivaa kehruutuolia yms. Sohvalla on ollut tähän kaikkein mukavin kehrätä, sillä siinä saan jalat sopivassa kulmassa polkimille ja polkeminen on kevyttä. Yksi rullista ainakin vähän kolisee, mutta muuten rukki vain hienosti suhisee. Suhina johtuu jarrunarusta. Sen voisi vaihtaa johonkin pellavanaruun tms. niin silloin saattaisi ääni olla vieläkin hiljaisempi.

Ohutta lankaa rukilla saa tosi helposti. Kokeilin tietenkin heti kehrätä tenceliä, sillä sitä on kertynyt varastoon ihan liian kanssa. Tencel on kuin silkkiä, mutta lyhyempää, mikä teke kehruusta haasteellista. Tarpeeksi kovalla vauhdilla sain aikaa tosi ohutta lankaa. Tencelin olennaisin vika on se, että kertausvaiheessa valmiista langasta tulee helposti löyhäkierteistä. Merinoakin kokeilin, mutta jostain kumman syystä en tykkää merinon kehräämisestä kovinkaan paljon. Nyt sain kyllä helpommin kierrettä ja ohutta aikaiseksi kuin aikaisemmin, mutta en nauttinut puuhasta. Merinosilkin kehrääminen puolestaan on aivan ihanaa. Seuraavaksi pitäisi kokeilla puuvillaa, pelkkää silkkiä ja kaikkia muita ihanuuksia mitä tuolta kaapista löytyy.



Yllä olevassa kuvassa on merinosilkkiä. Kuitu on tullut Tinan kuituklubin kautta keväällä ja väri on Kuningaskalastaja.



Merinoa, kuitu on Wollinchenilta ja väri on EnglishGarden.



Tässä on toinen säie corriedalea ja toinen tenceliä. Corriedale on tullut myös Tinan kuituklubin kautta keväällä ja väri oli kyyhkynen.

Albertista löytyy myös huonoja puolia. En ole tyytyväinen langanjohdattimeen (=lyhdyn koukku), sillä en saa rullaa täytettyä ihan loppuun asti. Jotkut ovat taivuttaneet "korvat" auki tai kääntäneet johdattimen toisin päin, mutta silloin se nappaa jarrunyöriin ja se ei ole minusta kovin hyvä juttu. Minulle on tulossa postissa kaksi langanjohdatinta lisää, joten aion jossain vaiheessa kokeilla yhden taivuttamista. Teräs vain voi katketa ja silloin johdattimella ei tee enää mitään.

Tässä vieä tarkempi kuva langanohjaimesta.

Käpälien lämmittimiä

Osallistuin tänä vuonna sekä Sukkasatoon- että Lapaskuuhun.

Sukkasato onkin jo ohi. Satoni jäi aika surkeaksi, sillä sain valmiiksi vain kahdet sukat ja kahdet tossut.



Yllä olevassa kuvassa olevat tossut on tehty jämälangoista ja värit ovat sen mukaiset.

Sukat on Nalle-langasta ja ihan perinteiset sukat ilman mitään kummallisuuksia.
Muuten tuo harmaan kirjava Nalle värjäsi sormeni neuloessani noita sukkia.



Yllä olevat lapaset neuloin päivässä. Malli on keksitty omasta päästä samalla aikaa kun neuloin. Lankana on Gedifran Cashmerino.

Seuraavat lapaset tein Twilleys of Stamfordin Freedom Spirit-langasta. Kämmenselän palmikkokuvio on otettu japanilaisesta mallineulekirjasta.



Vielä olisi mahdollisuus neuloa Lapaskuuhun lapasia tai muita käsien lämmittimiä. Tarvetta olisi kyllä muutamille kämmekkäille ja lapasille. Sormikkaista haaveilen, mutta niiden sormien neulominen yksitellen ei oikein tällä hetkellä innosta.

P.S. Tänään tuli värjättyä kaikenlaista Ashfordin happoväreillä ja uusi rukkikin nököttää tuolla olohuoneessa. Laitan kuvia tulemaan lähiaikoina. :)