Uusia värjäyskirjoja

Uskaltaudun vain pienen pintalukaisun perusteella hiukan arvioida uusia kirjahankintojani. Molemmat ovat uusia kirjoja saksankielinen viime vuonna painettu ja englanninkielinen tänä vuonna.

Saksankielisen on kirjoittanut Dorothea Fischer. Nimestä pääsee klikkaamalla hänen omille sivuilleen. Sain kirjasta tiedon viime vuonna eräältä saksankieliseltä kehruulistalta, jota en enää seuraa. Kirjan nimi on suomeksi "Kasvivärjäystä villalle ja silkille ilman myrkkyjä". Kirja on mielestäni tehty saksalaisella järjestelmällisyydellä ja kirjasta löytyy kaikki mitä värjäyksessä voi tarvita. Käydään kaikki vaiheet selkein kuvin läpi. Näytetään jopa kuinka vyyhdit sidotaan tai sideharsopussi, jossa väriaineet on yms. Värjäystuloksista otetut kuvat ovat kauniita. Puretusaineiden määrät ovat korkeita, vaikka alunaa päasiassa vain käytetään, jopa 20% alunaa langan painosta. Muut puretusaineet ja lisäaineet, jotka kirjassa on mainittu ovat: alkoholi, rautavihtrilli, viinihappo (?), potaska (?), salmiakki (?), pesusooda, viinikivi ja etikka. ?:llä olen ilmaissut sen, että aineiden myrkyttömyys hiukan arveluttaa.
Kirjassa on myös indigovärjäyksestä ja natriumditioniitin kanssa ei leikitä vaan virtsan tai hiivan. Tuota virtsaa en ymmärrä. En oikein pidä hygieenisenä sen kanssa läträystä.
Mielestäni kirjassa on liuta lauta mielenkiintoisia reseptejä ja erilaisia kasveja on käytetty paljon ja kasvit on vielä erikseen esitelty omassa osiossaan. Kaikista ei vain ole kuvia. Myös se mikä on positiivista niin värjättävistä kuiduista on oma esittelynsä. On eri eläinten karvat esitelty ja myös silkki omana osionaan.

Voisin suositella kirjaa kaikille värjäreille. Kieli vaan saattaa olla hiukan ongelmallisempi kuin yleensä. En itsekään osaa hyvin saksaa, mutta sanakirjan kanssa olen tähän mennessä hyvin pärjännyt ja ns. alansanaston oppii aika nopeasti.

Seuraavaksi tänään postissa tullut Jenny Deanin Colours From Nature. Löysin kirjan ihan sattumalta kun yritin etsiä saman kirjailijan jo loppuunmyytyä Wild Colours-kirjaa. Wild Colours-kirja on luultavasti yksi parhaimmista perusteoksista, joka käsittelee kasvivärjäystä.
Siis asiaan eli tähän uuteen kirjaan. Kirja on selkeä ja siinä ei ole juuri valokuvia, mutta ei se tunnu haittaavaan. Samat värilaatikot löytyvät tästäkin kirjasta kuten edeltäjästään Wild Colourista. Aluksi kerrotaan värjäyksen perusteet. Puretteista on omat osiot. Tässä kirjassa on myös kupari ja oksaalihappo esitelty ja myös selluloosakuidut. Löysin kirjasta alunan kohdalta aika mielenkiintoisen jutun. Alunoita on erilaisia ja eri alunoita käytetään villan kuin proteiinikuitujen puretuksessa. Villan yhteydessä puhutaan aluminium sulphatesta / aluminium potassium sulphatesta kun taas selluloosakuitujen yhteydessä puhutaan aluminium acetatesta. En ole mikään kemiaexpertti ja en oikeasti tiedä mitä eroja aineilla on. Selluloosakuidut kylläkin puretetaan myös tanniinissa. Veden ja värjäysliemien pH:hon on kiinnitetty paljon merkitystä. Värjäysohjeet on lajiteltu värein ja myös harmaa ja musta on otettu mukaan. Löysin yhden aika mielenkiintoisen kohdan violetin kohdalta. Krapin avulla kuulemma saisi myös violettia jos käyttää krappia 50 %- 75% langan painosta ja pitää lientä alle kiehumispisteessä noin kolme varttia ja poistaa langan ja lisää pesusoodaa, jotta liemi on lilaa ja lisää sen jälkeen langan sinne takaisin ja jättää jäähtymään ja huuhtelu tapahtuu myöhemmin kun siltä tuntuu. Tämän voi tehdä joko purettamattomalle tai puretetulle langalle.
Kirjaa en ole siis lukenut kuin sieltä täältä, mutta vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta ja on taattua Jenny Deania.
Niin ja tulossa olisi vielä Karen Casselmannin kirjat: The Craft of the Dyer ja Lichen Dyes. Tämän jälkeen alkaa kiva kirjasto olla kasassa...


In English:

NEW DYEING BOOKS

I have bought Dorothea Fischer's dyeing book. It's very good. The writer tells everything about mordants, dye plants, equipments and fibers.

She uses very large amounts of mordants in some recipes e.g. 20% alum of the weight of the yarn / fiber. I use only 10%. I have understood that it's not known how much the fiber / yarn absorbs the mordant.

In the book the indigo dyeing is taught with urine. I don't understand it because I don't think it's very hygienic dyeing with urine.

I recommed this book to every dyer who knows German.

I also bought Jenny Dean's book Colours from Nature. I tried to find the Wild Colour-book but it's sold out.

There isn't any photos in the book. Plants are introduced colour by colour. The book's selection of mordants is more varied than mine. I mean that I haven't used copper or iron at all. There are instructions on how to do alum-, copper- and ironwater.

The book is very good and interesting to read.

Viimeaikaisia värjäyksiä

Olen heinäkuun aikana värjäillyt erilaisilla kasveilla.
Ensimmäiseksi voisi aloittaa morsinko värjäyksistä. Värjäsimme kimpassa ja emme saaneet edes kaikkea ainetta vielä käytetyksi. Ostimme valmiin liemen n. nimittäin upeita lankoja. Mielenkiintoisin on kuvassa oleva vaaleanlilavyyhti. Se tuli ihan viimeisestä jälkiväristä. Edes keltaiset eivät taittuneet enää vihreäksi tässä liemessä vaan tulivat jännän okran värisiksi. Tuo lila on suorastaan ihana. Toivottavasti saan tuota vielä lisää yhden vyyhdin sillä liemeä jäi muutama litra ja aion värjäillä sillä kunhan ehdin tänä syksynä.



Seuraavassa kuvassa on myös yhteisvärjäyksen tuloksia. Kolme vasemman puoleista vyyhtiä on omenapuunkuorista ja kolme oikeanpuolista on sipulinkuorista. Nuo sipulinkuoriliemessä olleet vyyhdit olivat ensin käpyliemessä, mutta eivät saaneet muuta kuin ikävän harmaan sävyn niin päätimme laittaa ne suoraan sipulinkuori liemeen.
Tästä käpyliemestä aionkin kertoa hiukan enemmän, sillä joku saattaa tietääkin miksi liemi ei antanut väriä. Joukossa oli sekä männyn-, että kuusen käpyjä. Kävyt olivat lionneet koko kesän rautapadassa ja muuttuneet mustiksi. Käpyliemi oli keitetty edellisenä päivänä ja oli väriltään mustanlilaa. Teimme samanaikaispuretuksen ja kun langat nostettiin liemestä ja jäähdytyksen jälkeen huuhdeltiin, olivat ne vaaleanharmaat. En keksi pätevää syytä miksi väri ei tarttunut voimakkaammin lankoihin. Syynä saattaa olla samanaikaispuretus tai rautapadassa liottaminen. Voin vain arvuutella huono värjäystulosta...


Lisää mielenkiintoisia tuloksia. Alkukesästä olin Annalassa värjäilemässä kasvivärjäreiden tapahtumassa. Siellä värjättiin punakäenkaalilla ja väriksi saatiin ihanan hailu vedenvihreä. Olin kuullut myös huhuja, että käenkaalista voisi saada sinistä... Keitimme noin muovisäkillisen tuoreita punakäenkaaleja ja liemen väriksi tuli kaunis purppuranpunainen. Annalassa oli pantu väriliemeen 20% alunaa langan painosta eli tupla määrä puretetta kuin normaalisti ja noudatimme tätä samaa kaavaa. Annoimme noin tunnin lankojen lellua liemessä alle kiehumispisteen ja sen jälkeen jätimme langat liemeen. Annoimme olla niiden siellä n. kolme päivää. Huuhdeltuamme langat tuli niistä kauniin savunsiniset. Tulos on voimakkaampi ja sinisempi kuin alla olevassa kuvassa. Päätimme alkaa kikkailemaan jälkiliemen pH:lla. Jaoimme liemen kahtia ja lisäsimme toiseen ruokasoodaa ruokalusikallisen. Liemi muuttui kauniin petroolinväriseksi. Upotimme molempiin liemeen vielä villaa. En päässyt villoja huuhtelemaan kuin vasta kahden viikon päästä ja se liemi johon ei oltu laitettu ruokasoodaa oli muuttunut hapen ansiosta punaisesta vihreäksi. Väri oli tosi kaunis, sellainen tumma smaragdinvihreä. Huuhdeltuani molemmat villaerät oli tulos molemmista liemistä samanlainen eli hyvin haalean vedenvihreä melko huomaamaton väri. Yritin oikein tarkasti vertailla villoja eri liemistä, mutta en juurikaan huomannut värieroja. Voi olla, että upotan villat johonkin uuteen liemeen, sillä sitten saattaa tulla jänniä yllätyksiä. Toisaalta pieni määrä tuon väristä villaa saattaisi olla mukava efekti jonkin muun värin kanssa.
Tässä vielä kuva punakäenkaalivärjäyksestä.


P.S. Alkuperäisessä liemessä oli yhteensä 150g lankaa...